Tour de Maninjau

Tulihan se tehtyä. Siis jokin fyysistä yritystä vaativa suoritus. 51km Maninjau järven ympäri. Aikaa kierrokseen kului 4,5h, jossa on vielä ekan 5km jälkeen ollut ehkä puolen tunnin aamiais tauko. Muutama paha mäki puolen välin tienoilla oli mutta päältä oli aina aika samanmoinen lasku kuin edellinen nousukin oli. Ensimmäiset 2/3 kierroksesta sujui todella helposti. Pyörä oli ihan hylsy ja alkuun hämäsi, että välitys oli liian kevyt tasaiselle ja liian raskas jyrkimpiin mäkiin. Viimeisen kolmanneksen aikana ei välityksestä paljoa tietoa ollut, kun 32 asteen lämpö ja suoraan ylhäältä paistava aurinko oli voimat aika täydellisesti ja alussa välitykselle parhaiten sopineet loivat ylämäet muuttuivat aivan kauheaksi tuskaksi. Alamäissä koitti jotenkin levätä muttei siitä mitään apua ollut. Fiilis oli aika loistava, kun ensimmäiset tutut talot tulivat vastaan ja Maninjaun kylän eteläpäädyn hyvinkin loiva nousu oli pakko taluttaa, kun ei vain pystynyt polkemaan. Äkkiä pyörä takaisin sinne mistä se oli lainattukkin ja paita päällä järveen. Oli siinä sitten mukava kellua ja vilvoitella. Maisemat nyt ei paljoa muuttuneet meni sitten missä laidalla järveä tahansa, mutta tulipahan tehtyä.

Tänään tuli sitten siirryttyä Maninjaulta Padangiin yhdeksi yöksi. Oli kohtuullisen mielenkiintoinen siirtyminen ensin Maninjaulta Bukittinggiin (josta bussi Padangiin). Maninjaulta tuleva tie siihen suuntaan on ensimmäisten kilometrien aikana 44 neulansilmää ja jotain 800 metriä nousua. Olihan tuo jo tultu toiseen suuntaan. Silloin olin kuitenkin koko reissun tyhjimmässä bussissa (alle puolet paikoista täyttä). Tällä kertaa bussi oli aivan täynnä ja minä puoliksi takaovesta ulkona toinen käsi ovessa ja toinen karmissa roikkuen. Jostain syystä täällä ei päästetä porukkaa katolle, joka olisi ollut huomattavasti mukavampi paikka. No tunnin siinä roikuttuani saavuimme Bukittinggiin ja heti kun tutut punaiset bemot (ne menee bussiasemalle) alkoi näkyä oli aika vaihtaa sellaiseen, vaikka bussikin olisi sinne luonnollisesti mennyt, mutta kädet oli sen verran katki roikkumisesta, eikä bussista tuntunut kukaan muu lähtevän. Bemoon pääsi sentää sisälle istumaan.

Tuli pakottava kiinnostus nähdä isompi kaupunki (alun perin oli tarkoitus skipata tämä paikka), kun Medan kaikessa hirvityksessään jäi reilun tunnin visiitiksi. Tämä ei ole lähellekkään yhtä luotaan työntävä kuin Medan oli, mutten täällä todellakaan toista yötä ole. Ihan mukava marketti ja siinä se melkein onkin. Englanninkielistä kirjakauppaa ei paikasta löydy, joten taitaa mennä viimeinen viikko uudelleen lukemisten merkeissä. Sen sijaan täältä löytyy tähän mennessä törmäämistäni paikoista likaisin biitsi. Kuinka vaikea sitä olisi siivota edes joskus? Ilmeisesti liian vaikeaa. Niin joo ja majoitus on yli 2x kalliimpaa kuin toiseksi kallein tähän mennessä, kun täältä löydy edes mitään matkailijoille suunnattuja paikkoja vaan jossain hotellissa tätäkin kirjoitan. Huomenna sitten toiseksi viimeinen siirtyminen Sumatralla 20km pohjoiseen meren rannalle (toivottavasti siistimmälle biitsille) viettämään viimeistä viikkoa, josta sitten lauantaina lentokentälle ja Malesiaan. Ei hajuakaan löytyykö sieltä nettiä jollei niin Sumatra kuittaa ja jotain yhteenvetoa tulee sitten Kuala Lumpurista.