Suomen suunnitelmia

Kraanavettä, juustoa, makkaraa, karjalanpiirakoita, kaikkia mummun ruokia, kunnon maitoa, "kebabbia", lisää kraanavettä, pekonia, kinkkua, muitakin sikatuotteita, lisää kraanavettä, äidinkin ruokia, näköjään Karhua ensin, muunkinlaisia oluita kuin lagereita, ruisleipää, paria erilaista juustoa vielä kerran, pizzaa ja mitä sitä vielä Suomessa pitääkään syödä ja juoda. Ainiin yksi unohtui, kraanavettä.

-Arto, Helsinki, Suomi

Muisteluja

461 päivää takana ja vielä 2 edessä tai oikeastaan 3, koska eihän Helsinkiä millään voi kodiksi laskea, kun siellä ole ikinä asunut. Taitaa olla aika pienelle yhteenvedolle. Kannattiko pienehkö muutos elämään ja aloittaa sukellusura premissillä, että matkustamiseen ne rahat kuitenkin menisivät ja sukeltaminen on helvetin hienoa 17 sukelluksen kokemuksen perusteella? Mitä luulisitte? Välillä on jotain mennyt heikomminkin, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Yhtään väheksymättä mitä aiemmin on tapahtunut on tämä kuitenkin ollut elämäni parasta aikaa, eikä "lopullista" tai edes muuten pitkäaikaista paluuta Suomeen tai siihen "oikeaan elämään", kuten muutamaan kertaan saanut kuulla, oikeasti ole näköpiirissä.

Ehkä suurimpana kohokohtana voisi nostaa sen piiiitkän aamupäivän viime vuoden toukokuussa odotteli kaiken jo tehneenä, että instructor-koe meni läpi. Ei se kestänyt kuin 3h, kun olin sen kertaisesta kokelaista se joka teki kaiken ensimmäisenä ja näin sai odottaakkin pisimpään. Siitä jatkunut iltapäivä ja ilta olikin sitten hienoa juhlaa niin pitkään kuin sitä muistaa. Muisti taisi loppua pää alaspäin snorkkeli suussa, kuten ilmeisesti melkein kaikilla muillakin uusilla instructoreilla. Jos joku näitä lukee, joka suunnittelee tuolle kurssille osallistumista, niin muistakaa Flora Bay Divers ja Azman Suleiman, koska muutamilta muilta instructoreilta tullut juteltua IDC-ajasta ja erittäin harva siitä tuntuu pitäneen (ei ainoastaan siksi, että käyttäisitte nimeäni varatessanne kurssia, jotta saisin ilmaisen staff instructor-kurssin muutaman tehtyä tämän :) jaa ei kenellekkään mennyt myyntipuhe läpi. No aina voi ottaa yteyttä, jos kiinnostaa lisätieto asiasta). Tällaisia ei omalla kurssilla näkynyt, eikä sillä edelliselläkään, jossa oli avustamassa. Oli viime viikolla muisteluja tuosta ajasta ja tiedettiin edelleen mitä kaikille 11 (itse mukana) kurssilla mukana olleelle kuuluu nykyään, kuten myös 8 (yksi näistä teki staff-kurssia) maaliskuun kurssilla olleelle. Terveiset vain Antoniolle, Cissille, Rashidille, Ehsanille, Dunstanille, NZ:lle, Emilialle, Maartenille, Janayalle, Analle, Irikselle, Dannylle, Aidyylle, Sunille, Maddielle, Rossille ja Markukselle, vaikka eivät  kieltä ymmärräkkään, kuten myös Borikselle, joka suoritti kurssinsa loppuu paria kuukautta myöhemmin. Samoin tietenkin hienoille opettajille Azmanille, Daltonille ja Anandille. Unohtamatta Floraa jonka kanssa tuli Dive Master-kurssi tehtyä unohtamatta tietenkään Zamania, joka sen kurssin meille veti ja Tamaralle ja Mat Yielle, jotka sillä kurssilla auttoivat ja opettivat "hieman" paremmaksi valokuvaajaksikin siinä sivussa. Kuten myös lukemattomille hienoille ihmisille kenen kanssa on tuon jälkeen työskennellyt, opettanut ja muuten vain sukeltanut. Se on sitä uutta "perhettä".

Tuossa lähti "trip down memory lane" sen verran lapasesta, eikä tästä mitään yhteenvetoa tunnu tulevan, että kai tämän kirjoittelun voi tältä erää lopettaa. Kaikille vanhoille kavereille ja sukulaisille Suomesta, että toki kaipaan teitäkin ja toivottavasti nähdään seuraavan kuukauden aikana. Yritän olla kertomatta liikoja sukeltamisesta, enkä ota itseeni, jos ystävällisesti kerrotte pitämään pääni kiinni, jos meinaa lähteä lapasesta, kuten tämä "yhteenveto".

Maista tuli nähtyä Filippiinejä, Malesiaa, Singaporekin muutaman tunnin ajan, Thaimaata ja Laosia. Se oli hyvin yhteenvedetty. Kysykää itse, jos jokin asia kiinnostaa. Henkilökohtaisesti tai ihan tuolla kommenteissa, miten ikinä haluatte.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

Perhentian jälleen kerran

Mitä tähän lisäisi pidempään jo ehtinyt miettiä mitä tästä vielä kirjottaisi. Koti poissa kotoa. Todella hienoja ihmisiä aivan järjettömän hienoissa maisemissa. Ei siellä paljoa mikään ollut muuttunut ja hyvä niin. Täydellisyyttä on turha rikkoa tai no voisi joku rakentaa pitkäaikaismajoitusta järkevään hintaan ja edes kohtuullisella laadulla. Ja oli Flora Baykin on rakentamassa uutta sukelluskauppaa, joka vaikutti todella vaikuttavalta, kun melkein valmiina sen näin. Ensi kerralla sitten jo loppuunrakennettuna.

Pakko suositella kaikkia käymään. Ei siellä merkkejä siitä ole, mutta toivottavasti sille ei tule ikinä käymään, kuten jollekkin Phi Phille Thaimaassa, joka on suunnilleen samaa kokoluokkaa saarena, mutta niin pitkään kun ei ainuttakaan tietä saarelta löydy, niin tuskin sitä tarvitsee liikaa pelätä. Ei tästä kirjoittelusta tule nyt mitään. Vielä ennen paluuta se yhteenveto ellei nyt Kuala Lumpurissa jotain ihmeellistä tapahdu.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

Seikkailua Kuala Lumpurissa

Oli kyllä hämmentävä päivä tänään. Perhentianilla toiseksi viimeisellä sukelluksella hajosi maski (kesti se n. 300 sukellusta), joten tänään kävin ostamassa uuden. Perhentianilta saatujen vinkkien mukaan matka vei paikallisjunalla ja taksilla kohti kauppaa jota taksi ei kyllä tiennyt, vaikka oli koko osoite ihan paperille kirjoitettuna. Kukaan keneltä yritti kysyä missä tällainen osoite saattaisi olla tuntui näyttävän eri suuntaan, niin alkoi olla vähän vittuuntunut olo. Jonkun ajan päästä löytyi kuitenkin KFC, jossa ilmainen netti ja pääsi tutkailemaan, ettei taksikuski pudottanut kuin 1,5km vinoon ja loppumatka menikin kävellen. Uusi maski löytyi ja vähän muuta pikkusälää ja oli Perhentianilta soitettu etukäteen käynnistäni ja sai vielä hyvät alennuksetkin. Paikan korttimasiina ei kuitenkaan jostain syystä toiminut ja automaatille saisin kyydin paikan omistajalta "hetken" kuluttua. Mukavaa jutella paikan työntekijöitten kanssa, mutta tämä hetki kesti n. 3h ja hyvin ehti ottaa pienet torkut paikan sohvallakin. Automaatilla käynnin jälkeen tämä ilmoitti, että voi heittää minut juna-asemalle samalla kuin menee kotiin. No kai siinä nyt vielä tunnin odottelee, kun parempaakaan tekemistä ole ja luotto taksisuhareihin aivan nolla. Automatkassa menikin sitten mukavasti melkein 2h KL:n perjantairuuhkissa ja päälle puoli tuntia junassa. Lopussa kuitekin kiitos seisoi, kun kävin vielä syömässä aivan loistavaa intialaista.

Kaikenkaikkiaan tähän maskin haku reissuun kului kaavailtuni 2-3h sijasta 9h. Tuota taksiseikkailua lukuunottamatta oli kuitenkin koko ajan hauskaa ja lopulta maksoin kaikista sälöistä, maskista, takseista sun muista alle puolet edellisen hajonneen maskin hinnasta eli ei se ihan huonostikkaan mennyt. Nyt väsyttää sen verran, että aika mennä varmaan nukkumaan.

Ehkä huomenna lisää Perhentianista ja vielä ennen lähtöä "loppuunveto" tästä "matkasta".

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

Lähdön hetki

Tämä on vähän venähtänyt heikon nettitilanteen takia Perhentianilla.

7.4. Tai se oli jo eilen ja nyt siitä kirjoittelen junaa odotellessa ja julkaisen tämän todennäköisesti jotain lisäillen huomenna joko Kota Bharusta tai Perhentianilta riippuen miltä näyttää ehtiminen viimeisiin veneisiin. Jos kaikki on ajallaan, niin ei pitäisi olla mitään ongelmia, mutta nyt ollaan kuitenkin Thaimaassa, joten veikkaan Kota Bharua.

Eilen ja sitä edellisenä päivänä oli kohtuullisen haikeaa hyvästellä kaikki uudet ja vanhat tutut viimeisen 9kk ajalta. Ehkä vielä hieman vaikeammaksi sen teki tietämättömyys siitä onko tulossa parin kuukauden päästä takaisin, kuten suunnitelma oli vielä pari viikkoa sitten. Niin ne asiat muuttuvat yllättävänkin nopeaan ja reilun parin viikon päästä asioiden pitäisi olla selvemmät itsellekkin. Siihen asti kuitenkin aion nauttia vanhojen kaverien näkemisestä ja muutamista sukelluksista siellä toisessa kodissa Perhentianilla, jonka jälkeen paluu Kuala Lumpurista Suomeen. Tuolta melko varmasti kirjoitan kuitenkin vielä uudelleen, koska tämä kerran on nimenomaan matkustusblogi ja pitkästä aikaa taas jatkuu sellaisena.

Vielä ei pahemmin Suomea ole ehtinyt ajatella, mutta mitä 2006-2007 reissun pohjilta osaan sanoa, niin Kuala Lumpurissa se tulee mieleen väkisin. Ekat pari päivää pitäisi viettään Helsingissä, jonka jälkeen pääosin Nokia-Tampere seudulla ja silloin pitäisi taas vanhan Suomen numeron vastata. Tämä osio on kirjoitettu Surat Thanin rautatieasemalla Thaimaassa.

8.4. Ja kyllähän Thaimaalaisten täsmällisyyteen pystyi taas luottamaan kuin junan vessaan ja juna oli 1h45m myöhässä, mutta Kota Bharun kierros ei kiinnostanut, niin menin sitten taksilla suoraan Kuala Besutiin, josta veneet saarille lähtevät ja tänne päästyäni muistui heti paikan hyvät ja huonot puolet mieleen. 

Huonoista majoituspuoli iski heti vasten kasvoja ja nyt kirjoittelen tätä dormista (jossa tosin olen ainoa asukas eli vähän tuuriakin mukana), kun ei järkevän hintaista majoitusta vain löydy ja silloinkin kun löytyy niin taso on ala-arvoista, mutta eipä näissä muuta kuin nukuta (ja näköjään kirjoitetaan blogia). 

Majoituksen löydyttyä sitten päästiin niihin hyviin puoliin eli vanhojen kavereiden jälleen näkeminen oli jotain aivan mieletöntä, ei vain ole sanoja. Jotain mitä Koh Phanganilta todellakin puuttui. Kierrellessä eri sukelluskauppoja porukkaa tulee joka suunnalta halaamaan kuin vanhaa sukulaistaan. Turtle Bayssa sitten olin juttelemassa, kun tiskin takaa Joe kysyy olenko missään täällä töissä? "En, miten niin", "Tekisitkö huomenna DM:n hommia?", "No mikäs siitä". Olinkin jo kysynyt millaiseen hintaan voisi T3 ja Sugar Wreckin sukellukset tehdä eli sen sijaan, että maksaisin niistä 100RM, niin saan saman verran rahaa kyseisistä sukelluksista. Eli säästöinä tuli jo monin verroin taksiin tuhlatut rahat. Joku päivä pitää käydä vielä isolla saarella poikkeamassa. Tänne voisi jäädä asumaan, mutta sitten päästään taas tuohon huonoon puoleen. Katsotaan vielä miten seuraavat päivät menevät, mutta parin viikon päästä pitäisi olla paremmin tiedossa jatkosuunnitelmat ja mitä ne ikinä pitävätkään sisällään. Tämä kirjoitettu Perhentianilla. Kirjoitan seuraavan parin päivän aikana loput mietteet Perhentianilta, jonne jo nyt kaipaa takaisin, kun jo 14h ehtinyt olla poissa. On se vaan hieno paikka ja todiste siitä ettei aina kannata mennä uusiin paikkoihin.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia