24.12.2009

Hyvää joulua

Joulusaunassa käyty. Vielä pitäisi kaupassa käydä ja ruveta joulun viettoon. Tosin ei ole mitään hajua miten jouluaattoa viettäisi tuon jälkeen. Illalla on takoitus mennä irlantilaiseen jouluun ja huomenna Aussijouluperinteitä noudattaen biitsille (näillä näkymin Coogeelle). Jouluruokaa ei tarvitse syödä eli jotain positiivistakin (vaikka kinkkua vähän tekisi mieli).

Töitä ei ole vielä löytynyt, kun tulin hieman liian myöhään tänne ja kaikki olivat jo palkanneet joulusesongin työntekijät. Luotto on uudenvuoden jälkeisesssä ajassa, kun Sydneystä lähtee suurinosa matkajista jolloin työpaikkoja pitäisi vapautua mukavasti. Jos näin ei tapahdu, niin joskus tammikuussa matka jatkuu Byron Bayhyn.

6.12.2009

Jalkapalloa ja vähän muutakin

S-Y-D, N-E-Y, we are Sydney till we die. Eli eilen tuli käytyä jalkapalloa katsomassa Sydneyssä ja pakko sanoa että pelin taso yllätti positiivisesti (tosin teki sen jo viime lauantaina Melbournessa, kun kävin pelin sielläkin katsomassa). Jos vain saisi Veikkausliiga joukkueetkin yrittäämään pelaavaa peliä (vielä 4 näkemästäni joukkueesta kukaan ei ole lähtenyt peruuttelemaan ja pelkästään roiskimaan pitkää, vitun Zico) ja varmasti lisä katsojia tulisi. Varmasti löydän itseni stadionilta taas lähempänä joulua seuraavan kotipelin merkeissä.

Muutenkin Sydney on vakuuttanut minut lyhyessä ajassa ja vaikuttaa Melbournea miellyttävämmältä paikalta (älkää kertoko kenellekkään joka asuu siellä). Miinuksena Sydneylle täytyy antaa Melbournen huomattavasti paremmasta julkisista, mutta eivät ne täälläkään mitään Amerikan tasoa ole.

Muuten suunnitelmissa on muuttaa tiistaina ihan kämppään aivan Sydneyn keskustaan, kun hostellit ryöstävät ihmisiä tosissaan joulun ja uudenvuoden ajalta. Ja keskiviikoksi on varattu viinan myynti kurssi, jonka jälkeen saa lain mukaan tarjoilla viinaksia eli todennäköisyydet työpaikan saamiseen nousevat huomattavasti.

-Arto, Sydney, Australia

26.11.2009

Edelleen Melbournessa

Pakko aloittaa tämä viesti jauhamalla säästä. Tähän mennessä kun on tullut totuttua siihen, että missä paikassa onkaan on sama ilma joka päivä. Toki joskus sataa, mutta lämpötila ei kuitenkaan muutu juuri yhtään ja sateen jälkeen ilma on jälleen sama. Nyt kuitenkin Merbournessa törmännyt ihan omituiseen sääilmiöön, kun päivän ylin lämpötila on viikon aikana vaihdellut 16 ja 36 välillä. Tällä hetkellä on 30, mutta viikonlopuksi on luvattu 18-24 päivästä riippuen. Lisäksi yölämpötilat ovat vaihdelleet 10 ja 22 välillä niin eihän täällä osaa pukeutua. Uudet kengätkin jouduin ostamaan, kun ainoat mukana olleet tuhoutuivat mangon poiminnassa.

Se siitä Melbournessa tulikin sitten nähtyä ensimmäisiä erikoisempia eläimiä. Eikä ollut kenguruita (josta olen kyllä nähnyt pari ruumista ja pari wallabia kaukaa, mutta noita ei lasketa) eikä koaloja vaan pingviinejä. St. Kildan laiturin päässä olevalla aallon murtajalla niitä asustaa jotain tuhansia. Eivät tunnu kauheasti ihmisistä välittävän kun pari kertaa meinasi yksi kävellä päin. Kuvia niistä oli vaikea ottaa, kun oli pimeää ja salaman käyttö kiellettyä, kun pirut sokeutuvat. Hienoja eläimiä.

Niin ja uusia kuvia vihdoin nähtävissä. Eipä niitä kovin montaa ole mutta eipä niitä montaa ole tullut otettuakaan. http://picasaweb.google.fi/arto.jar/AustraliaSeptNov09#

1. joulukuuta on lento Sydneyhyn hommattu, joten eiköhän sitten seuraavan kerran sieltä. Tuhannen lukijan raja on ylitetty näköjään, joten kiitokset että ainakin jotakuta nämä kiinnostaa.

-Aro, Melbourne, Australia

17.11.2009

Melbourne

Eilen oli kylä ja nuhakin tuli. Tosin tänään jo helpottanut huomattavasti, vaikka pitkähihaislla mennään edelleen. Huomisesta eteenpäin onkin sitten luvattu taas 30+ ilmoja ja kai sitä sitten St. Kildan biitsejä voisi mennä katseleen. Eilen tuli lähinnä nukuttua, kun lennolla ei aan saanut unta, mutta tänään on tullut kierreltyä keskustaa ja urheilu/olympia/mikä lieneekään puistoa. Ja nyt kirjoitan blogin Federation squarelta. Löytyi tästä maasta ilmainen netti muualtakin kuin mäkeistä.

Melbourne osaa ottaa urheilun siihen sopivalla vakavuudella. Alueelta löytyy MCG yli 100000 henkeävetävä kriketti/aussifutis stadioni, 3 reilumpaa tennis stadionia, vajaan 20000 vetävä rugby/yleisurheilustadion Futista pelataa keskustan toisella puolella olevalla stadionilla joka vetää 55000 katsojaa. Tuolla pelataan myös aussifutisa joten pelialusta on ovaali. Mutta koska tämä ei millään sovi ollaan tuonne yleisurheilustadionin viereen pykäämässä 31000 katsojaa vetävää futiskeen ja rugbyyn spesialisoitua stadionia. Suomen palloliitto hereillä mikä tahansa kolmesta suurimmasta sopisi ihan hyvin olympiastadionin tilalle ilman mitään juoksuratoja.

Ehkä iltapäivällä voisi tarkastaa jotain muitakin "nähtävyyksiä" kuin urheilustadioneita. Eipä tässä varmaan muuta.

-Arto, Melbourne, Australia

12.11.2009

Marraskuu

I wonder how I wonder why Yesterday you told me 'bout the blue blue sky And all that I can see is a fucking mango tree I'm turning my head up and down I'm turning turning turning turning turning around And all that I can see is just another mango tree.

Mangon poiminta on ohi, fuck yeah. Autonkin puolikas myyty ja lennot ostettu sunnuntai-maanantai yolle Melbourneen. Siita sitten ihmettelemaan Sydneyta ja siina sivussa pitaisi viela jotain toitakin taas katsella, jotta kassa pysyy hallinnassa.

Mangon poiminnasta ei ole pahemmin mitaan erityisia tarinoita, mutta hyvalla porukalla saatiin tehda toita ja hauskaa oli ainakin iltaisin, kun ei tarvinnut hikoilla sellaisissa 35-38 asteen helteessa. Reppureissaajia paikasta loytyi laidasta laitaan tai ainakin Ranskasta Saksaan ja muutama jostain muualtakin. Muita vaikuttavia kavereita paikalla oli Kelvin, 14-vuoden SAS-veteraani, joka on parin vuoden Australian ymparimatkalla ja jostain syysta poimimassa mangoja. Mies on kuitenkin ollut sotimassa ja/tai turvaamassa rauhaa Ruandassa, Somaliassa, Timorilla, Afganistanissa ja Irakissa. Ensimmainen Australialainen Ita Timorilla omien sanojensa mukaan (oli toinen ulkona lentokoneesta ja paino ylivoimansa takia on varma, etta oli ekana maassa). Lisaksi 70-vuotias Cedric (eika nayta paivaakaan yli 55-vuotiaalta), joka sai jotenkin paskimmatkin paivat jotenkin nayttamaan positiivisemmilta. Mies on tehnyt toita eri farmeilla viimeiset 40 vuotta ja nayttaa edelleen tykkaavan siita. Hieno mies.

Northern Territorysta ei itsellani loydy talla hetkella paljoa hyvaa sanottavaa (paitsi etta saipaha toita ainakin). Jos luonto ja maisemat kiinnostaa Western Australia on kuulemma parempi ja jos mika tahansa muu kiinnostaa niin sita taalta tuskin loytaa, mutta onpahan nyt nahty. Ensi kerralla sitten ihmisten keskelta Melbournesta.

-Arto, Darwin, Australia

18.10.2009

Humpty Doo ja sita rataa

Ensimmaiset potkutkin tuli jo saatua, mutta uusi tyopaikka loytyi puolessa tunnissa n. 100m paasta edelliselta farmilta. Olivat vain tyytyvaisia ettei tarvitse kouluttaa miehia vaan saa valmiita poimijoita. Kuulemma toistuu n. viikon valein tama. Farmari oli taysi mulkku ja valitti joka asiasta ja muuti omieltaan yleensa pari kertaa paivassa, jotta paasi vain huutamaan. Jotain mielenvikaa ilmeisesti, mutta uusi paikka vaikuttaa kaikin puolin paremmalta, eika samaa show'ta ole ainakaan viela ilmennyt uudessa paikkaa, kun 3 paivaa siellakin jo ehditty toita tehda. Katsotaan taas ensi kerralla, kun Darwiniin paastaan. Niin ja mangot maistuu aivan torkean hyville, mutta olen jo tehnyt lupauksen itselleni etten kyseista hedelmaa tule enaa ikina kaupasta ostamaan, kun tyot on loppu.

-Arto, Darwin, Australia

9.10.2009

Nyt on toita

Eli mangon poimintaa ja muuta farmiduunia tiedossa seuraavat n. 10vk. Rahatilanne pitaisi olla sen jalkeen huomattavasti parempi ja viisumikin melkein varmasti vuotta pidempi. Eipa sita oikeen osaa sanoa, kuinka kauheaa hommaa se on mutta eikohan se mene kun miettii paljonko siita maksetaan ja saa siita vuoden lisaa viisumiinkin. Viimeinen viikko on ollut aika ankea, kun ei vain etsinyt toita ja yrittanyt olla kuluttamatta juuri yhtaan rahaa. Autokin ostettiin n. 1000e ja nyt toivotaan, etta se kestaisi farmille ja takaisin (60km suuntaansa) ja myyda pois, jolloin se on hoitanut hommansa. Mahdollisuuksia paivittaa blogia en tieda ja kannykan kuuluvuudestakaan ei hirveasti tietoa. Jos ei toimi niin vaihdan melko varmasti Tesltraan (jonka pitaisi toimia siella), jolloin numero vaihtuisi. Reilun 10km paassa farmilta on Humpty Doon (kylla toi on sen oikea nimi) kaupunki/kyla, jossa on ainakin kaupat vaihtaa liittymaa, jos on tarpeen ja toivottavasti nettikahvilakin, jotta saisi tanne jotain merkintoja hengissaolosta ehka viikon tai kahden valein. Tuon rupeaman jalkeen pitaisi olla n. puolet rahoista kasassa sukelluskurssien ja varusteiden ja sen ajan asumisen suhteen, joten homma nayttaa paljon paremmalta kuin eilen. Ei muuta kuin seuraavaan blogimerkintaan (koska ikina tuleekaan).

-Arto, Darwin, Northern Territory

3.10.2009

Darwin

Niin ne suunnitelmat muuttuu ja eilen lennettiin Darwiniin, kun taalla pitaisi olla kuulemma toita. Toki mikaan tyonvalitysfirma ei ole viikonloppuisin auki, mutta kuulemma kaikkiin hedelmanpoimintahommiin (niilla saa toisen vuoden viisumiin) tarvitsee auton. Nyt ollaan saksalaisen Andyn kanssa soiteltu muutamalle kaverille ja viela tanaan pitaisi nahda ainakin kaksi autoa. Mita suurimmalla todennakoisyydella ensi viikolla omistan ensimmaisen autoni tai puolet siita, kun toisen puolikkaan ostan sitten joulukussa, kun Andy jatkaa eri suuntaan. Nain saadaan molemmille auto, lahes varmasti toita (mangokausia alkaa nailla hetkilla ja tyontekijoita etsitaan joka puolella, vaikka eivat tanaan olekkaan auki) ja budjettikin kestaa ensimmaisiin palkkoihin asti.

Tulevaisuudessa on Cairnsiin palaaminen isojen rahojen kanssa jossain vaiheessa ensi vuotta, jolloin saa nuo sukellusjutut tehtya. Se on edelleen suunnitelma, mutta siihen on tullut nyt 6-9kk kiertotie. Darwin on muuten aivan torkean kuuma. Tuntuu samalta kuin Bangkok joskus aikoinaan toukokuussa. Normaali kaakkois-Aasian paahde ei ole tahan verrattuna mitaan, eika ilmaista internettia ole viela loytynyt, joten siki tama ilman aakkosia. Eilen tuli myos nahtya sopivasti leffa Australia, joka sattui sijoittuman Darwiniin (mita en aiemmin tiennyt). Niin ja aikavyohyke on talla hetkella +9.30 eli 6,5h Suomeen ja tunti enemman kunhan siirrytte talviaikaan.

-Arto, Darwin, Northern Territory, Australia

30.9.2009

Cairns ja töitä etsiessä

Eli nyt on saavuttu ja jo jokin aika vietettykkin määränpäässä, josta ei ole jatkosuunnitelmia ihan hetkeen tai ainakaan mitään konkreettista. Töiden etsiminen on huomattavasti hankalampaa kuin odotin. Tarkoitus oli mennä heti alkuun siis sukellusjuttuihin, mutta sieltä tuli ilmoitus, että kuukauden päästä takaisin kysymään, niin jotain saattaisi löytyä. Sitten yrittämään hedelmien poimintaa. No kausi alkaa vasta 2kk päästä. Nyt sitten kyselemään joka paikasta töitä. Toivottavasti jotain löytyy, kun nollabudjetilla eläminen tuon sukellusjutun alkamiseen kuulostaa tylsältä plus sen läpivetäminen samalla linjalla vielä pidemmältä. Toivottavasti jotain löytyisi kohta. Jotain pientä, jotta saisi tuon sukelluksen aloitettua tai sitten jotain muutaman kuukauden kestävää, kun muut turistit kuitenkin katoavat täältä jouluun mennessä ja sukellusjutut voi ihan hyvin aloittaa silloinkin. Voi olla myös, että blogitustahti hidastuu hieman, kun eipä tässä paljoa kerottavaa ole ennen kuin töitä löytyy. Eliakselle pisteet ensimmäisen illan viettopaikasta.

-Arto, Cairns, Australia

24.9.2009

Surfers kasvoi loppupeleissä minuun ja todellakin ymmärrän miten porukka on jäänyt sinne jumittamaan pitkäksikin aikaa. Eilen kuitenkin siirryin kaikkien kehotuksista huolimatta Brisbaneen yhdeksi yöksi. Eilispäivä olikin Brisbanessa vähintään mielenkiintoinen, kun suunnilleen puolessa välissä junamatkaa taivas ja oikeastaan kaikki paria sataa metriä kauempana katosi hiekkamyrskyyn, jota jatkui sitten koko loppupäivän ja illan. Päivällä kävin kuitenkin paikallisella Farmers marketilla hakemassa ruokaa. Myyjien päämielenkiinto oli kuitenkin myyntikojujen pitämisessä maanpinnalla. Ja vaikka tänään ilma onkin aivan loistava ei tämä kaupunki näytä yhtään sen mielenkiintoisemmalta. Onnea vaan Helille töiden etsintään ja kiitos koneen lainasta (omani ei jostain syystä yhdistä nettiin hostellilla, eikä muuallekaan jaksa lähteä).

Tänään illalla vielä lento Cairnsiin, jossa toivottavasti alkaa working holidayn ensimmäisen puolikkaan toteuttaminen. Ensi kerralla sitten vastaus yritykseen mennä dive master internship/work out/millä nimellä sitä halutaankaan kutsua systeemiin.

-Arto, Brisbane, Australia

21.9.2009

Uusi numero on +61431609693

Päästy Surfers Paradiseen asti ja uusi numerokin saatu puhelimeen. Rikulle kiitokset hostellien kanssa. Tosin hiukan huonona puolena kaikki oli mennyt 22-22.30 kiinni, vaikka paikalla olikin työntekijöitä. Enpä oo ennen törmännyt hostelliin missä ei ole 24h respaa. No yhdestä sitten opastettiin paikkaan missä nyt olen, joka nyt ei mistään parhaasta päästä ole, mutta sänky kuitenkin. Aamulla tuli paikallinen sim-korttikin hankittua, joten ei kai tässä muuta.

Itse Surfers Paradise ei ekana iltana iskenyt sitten ollenkaan. Johtuen suureksi osaksi varmaan siitä että olin todella väsynyt ja hostellien erikoisista aukioloajoista. Aamulla paikka näytti jo huomattavasti paremmalta ja voisi illalla käydä tarkastamassa kaikkien suositteleman Shootersin. Pakko vielä sanoa, että maailman paras mäkki löytyy täältä. Ilmainen netti löytyy muualtakin, mutta tässä on mukava syödä McFlurrya ja katsella biitsiltä tulevaa porukkaa.

Ylihuomenna sitten menen Brisbaneen päiväksi ennen lentoa. Tässä seuraavien päivien aikana pitäisi vielä käydä ne nappikuulokkeet ostamassa, verokortti hakemassa ja pankkitili avaamassa. Nämä nyt ensimmäisenä mieleen tulivat. Tosin tuon pankkitilin taidan avata vasta Cairnsissa, kun on tutkittu kenen automaatit on parhailla paikoilla.

-Arto, Surfers Paradise, Australia

To land down under

Kirjotetaan tässä vähän yhteenvetoa Sumatralta ja muutakin, kun ei saa nukutuksi, vaikka viime yönä menikin johonkin kahteen ja yöunet jäivät 3½ tuntiin. Juuri lennettiin Balin ylitse ja 5h vielä jäljellä. Tähän mennessä ainoa hukkunut asia/tavara on nappikuulokkeet, joten leffaakaan ei pysty katsomaan. Eilen ei ehtinyt Kuala Lumpurisa kaupoille, eikä yllätyksekseni lentokentällä ollut elektroniikkakauppaa, mutta kai sitä seuraavan parin päivän aikana löytää jonkun kaupan joka näitä myy.

Rahaa Sumatralla ei tosiaan kulu mitään hirveitä summia. Käteistä oli reissulla nostettu ja Suomessa vaihdettuna yhteensä 50k vajaat 4M ja loppupeleissä kaiken sen sai tuhotuksi. Euroissa tuo tekee jotain 290€ ja kun päiviä siellä tuli yhteensä 26 niin ei siitä kummoista päivä budjettia tule. Tuon 11€ saisi nipistettyä vielä kymmeneen, jos jättäisi oluet pois, mutta miksi niin tekisi. Eiköhän tästä illasta eteenpäin pääse sitten kuluttamaan isommalla kauhalla (toivottavasti ei kauhesti isommalla).

Jollei tämän jälkeen tule kirjoiteltua niin to-iltana on seurava lento Brisbanesta Cairnsiin. Air Asiaa (tai näillä pidemmillä lennoilla Air Asia X) voi kyllä todella hyvällä syyllä suositella, koska halpis yhtiön fiilistä näillä lennoilla ei oikein saa, vaikka juomista ja ruuista joutuukin maksamaan. Palvelussa vie kyllä nimeltä mainitsematonta suomalaista lentoyhtiötä 100-0.

-Arto, jossain meren päällä Indonesian ja Australian välissä (lähetetty Surfers Paradisesta)

19.9.2009

Pasir Jambak

Viisi päivää siinä taisi vierähtää kirjoja lueskellessa, mutta viimeisenä kokonaisena päivänä tuli sentään tehtyä hiukan muutakin kuin vain levyteltyä. Jotain 5-10km biitsin edessä on pieni asuttamaton saari jonka ympärillä olisi hyvät snorklailumahdollisuudet ja pääsisihän sitä myös levyttämään autiolle saarellekkin ja pari muuta kaveria halusi ehdottomasti sinne, joten ei muuta kuin matkaan. Snorklailuun vesi tosin oli aivan lian sameassa kunnossa, mutta oli siinä edessä sen näköiset korallit, että paremmalla tuurilla siinä olisi voinut olla todellakin hyvä snorklata ja tuli siinä silti nähtyä älyttömän kokoinen Moray eel, mitä sitten onkaan suomeksi. Muuten päivä vierähti rannalla notkuessa ja kookosta juoden ja syöden. Takaisin tullessa sitten tulikin reilumpi sade ja paikalliset kalastajat esitteli meille päivän saalistaan, kun autettiin työntään niitten vene ylös. Olivat kalastaneet yhden pienen hainkin.

Muutenkin yhtä päivää lukuunottamatta joka päivä satoi enemmän tai vähemmän. Ensimmäisenä päivänä tuli juteltua parin ranskalaisen surffaajan kanssa, koska se sadekausi täällä oikeen alkaakaan ja veikkailtiin, että eikö se joskus lokakuussa ollut. Tähän vähän sivummalla ollut vanhempi hollantilainen pitkäaikaisasukki totesi, että nyt. Nyt? Niin nyt syyskuussa. Siihen mennessä ei toki ollut koko reissulla tullut kuin pieniä sateita, mutta tästä puolen tunnin päästä alkoi ehkä 12h kestävä kunnon rankkasade. Muina päivinä (lukuunottamatta yhtä sateetonta) sateet sitten alkoivat vaihtelevasti kolmen ja seitsemän välillä ja jatkuivat yöhön. Kuulin myös samalla että Padang (siis kaupunki tästä ehkä 15km etelään) on Indonesian sateisin paikka ja vettä tulee vuotuisesti reilut 4,5m ja on näin myös yksi maailman sateisimpia asutettuja paikkoja.

Saa nähdä jaksaako sitä väsätä seuraavaan merkintään jotain isompaa yhteenvetoa Sumatralta, mutta lyhyesti paikka on erittäin aliarvostettu (ainakin matkailijamäärissä, joka tosin taitaa olla vain hyvä asia), mutta Lake Toba meininkinsä ja Lake Maninjau ja Harau Valley maisemiensa puolesta ovat ihan ehdotonta kärkeä matkustuspaikkoina, eikä voi kuin ihmetellä miten tämän enempää porukkaa ei tännepäin vaella.

Tänään sitten Kuala Lumpuriin (mistä tämä blogi on nettiin laitettukkin) ja huomenna Down Under, josta on täällä olleilta muilta matkaajilta saanut reilusti vinkkejä. Nyt tai kohta pitäisi olla myös lisätty kuvia reissusta. Tuonne picasaan omia kuvia ja naamakirjaan muutamia kuvia omasta pärstästä, muttei viitsi niitä missään kuvasivuilla julkaista, koska eivät ole omia otoksi ja naamakirjajulkaisuun on lupakin kysytty.

-Arto, Pasir Jambak, Sumatra, Indonesia (lähetetty Kuala Lumpurista)

13.9.2009

Tour de Maninjau

Tulihan se tehtyä. Siis jokin fyysistä yritystä vaativa suoritus. 51km Maninjau järven ympäri. Aikaa kierrokseen kului 4,5h, jossa on vielä ekan 5km jälkeen ollut ehkä puolen tunnin aamiais tauko. Muutama paha mäki puolen välin tienoilla oli mutta päältä oli aina aika samanmoinen lasku kuin edellinen nousukin oli. Ensimmäiset 2/3 kierroksesta sujui todella helposti. Pyörä oli ihan hylsy ja alkuun hämäsi, että välitys oli liian kevyt tasaiselle ja liian raskas jyrkimpiin mäkiin. Viimeisen kolmanneksen aikana ei välityksestä paljoa tietoa ollut, kun 32 asteen lämpö ja suoraan ylhäältä paistava aurinko oli voimat aika täydellisesti ja alussa välitykselle parhaiten sopineet loivat ylämäet muuttuivat aivan kauheaksi tuskaksi. Alamäissä koitti jotenkin levätä muttei siitä mitään apua ollut. Fiilis oli aika loistava, kun ensimmäiset tutut talot tulivat vastaan ja Maninjaun kylän eteläpäädyn hyvinkin loiva nousu oli pakko taluttaa, kun ei vain pystynyt polkemaan. Äkkiä pyörä takaisin sinne mistä se oli lainattukkin ja paita päällä järveen. Oli siinä sitten mukava kellua ja vilvoitella. Maisemat nyt ei paljoa muuttuneet meni sitten missä laidalla järveä tahansa, mutta tulipahan tehtyä.

Tänään tuli sitten siirryttyä Maninjaulta Padangiin yhdeksi yöksi. Oli kohtuullisen mielenkiintoinen siirtyminen ensin Maninjaulta Bukittinggiin (josta bussi Padangiin). Maninjaulta tuleva tie siihen suuntaan on ensimmäisten kilometrien aikana 44 neulansilmää ja jotain 800 metriä nousua. Olihan tuo jo tultu toiseen suuntaan. Silloin olin kuitenkin koko reissun tyhjimmässä bussissa (alle puolet paikoista täyttä). Tällä kertaa bussi oli aivan täynnä ja minä puoliksi takaovesta ulkona toinen käsi ovessa ja toinen karmissa roikkuen. Jostain syystä täällä ei päästetä porukkaa katolle, joka olisi ollut huomattavasti mukavampi paikka. No tunnin siinä roikuttuani saavuimme Bukittinggiin ja heti kun tutut punaiset bemot (ne menee bussiasemalle) alkoi näkyä oli aika vaihtaa sellaiseen, vaikka bussikin olisi sinne luonnollisesti mennyt, mutta kädet oli sen verran katki roikkumisesta, eikä bussista tuntunut kukaan muu lähtevän. Bemoon pääsi sentää sisälle istumaan.

Tuli pakottava kiinnostus nähdä isompi kaupunki (alun perin oli tarkoitus skipata tämä paikka), kun Medan kaikessa hirvityksessään jäi reilun tunnin visiitiksi. Tämä ei ole lähellekkään yhtä luotaan työntävä kuin Medan oli, mutten täällä todellakaan toista yötä ole. Ihan mukava marketti ja siinä se melkein onkin. Englanninkielistä kirjakauppaa ei paikasta löydy, joten taitaa mennä viimeinen viikko uudelleen lukemisten merkeissä. Sen sijaan täältä löytyy tähän mennessä törmäämistäni paikoista likaisin biitsi. Kuinka vaikea sitä olisi siivota edes joskus? Ilmeisesti liian vaikeaa. Niin joo ja majoitus on yli 2x kalliimpaa kuin toiseksi kallein tähän mennessä, kun täältä löydy edes mitään matkailijoille suunnattuja paikkoja vaan jossain hotellissa tätäkin kirjoitan. Huomenna sitten toiseksi viimeinen siirtyminen Sumatralla 20km pohjoiseen meren rannalle (toivottavasti siistimmälle biitsille) viettämään viimeistä viikkoa, josta sitten lauantaina lentokentälle ja Malesiaan. Ei hajuakaan löytyykö sieltä nettiä jollei niin Sumatra kuittaa ja jotain yhteenvetoa tulee sitten Kuala Lumpurista.

10.9.2009

Paluu kuumuuteen

Tuossa Danau Toban, Bukittinggin ja Haraun laakson aikana ehti jo tottua liiaksi mukaviin karvan alle 30 lämpötiloihin, kun nyt on tuntuu tukahduttavan kuumalta, kun Danau Maninjaulla on normaali tropiikin lämpö ja aurinko paistaa täydeltä. Pistää myös mietityttämään huomiseksi suunnittelemani Maninjaun ympäriajon kannalta. Vaihtuuko viime hetkellä polkupyörä moottori käyttöiseen? Huomisen murheita nämä.

Päivitystä edelliseen eli jäi se vuori valloittamatta ja matka jatkui Haraun laakson todella näyttäviin maisemiin. Paikasta tuli heti alkuun mieleen Yosemiten kansallispuisto. Toki kasvillisuus on hieman erilaista, lämpöäkin taisi olla vähän enemmän kuin viime joulukuussa, mutta samantyylinen laakso tämäkin (ehkä 1/3 mittakaavassa). Muita turisteja ei paikalla pahemmin nähty, kun paikassa on yksi guesthouse ja siellä ensimmäisenä yönä 4 muuta matkailijaa, toisena 2 ja viimeisenä pääsi olemaan ainoa vieras. Siinä sitä kierrellä vesiputouksia ja laaksoa muutenkin.

Nyt takaisin järven rannalla. Vesi on lämpimämpää ja maisematkin näyttävämmät kuin Toballa, mutta jotain tästä puuttuu, eikä paikka ainakaan ihan alkuun vaikuta lähellekkään yhtä miellyttävältä. Saa nyt nähdä kauanko täällä viihtyy, mutta täältä sitten jo meren rannalle(ehkä Padangin kautta) odottelemaan ensi viikon lauantain lentoa takaisin Kuala Lumpuriin ja sieltä seuraavana päivänä Ausseihin.

-Arto, Maninjau, Sumatra, Indonesia

5.9.2009

Tulivuorenvalloitusta (tai sen yrittämistä)

Bukittinggissa oli tarkoitukseni tehdä yksi asia eli kiivetä tuossa vieressä olevan tulivuoren Gunung Merapin huipulle. Suunnitelmat näyttää kuitenkin kaatuvan, kun tänään on jo toinen päivä tai oikeastaan ilta, kun rupesi satamaan ja homma on no-go. Päivällä ilma näytti vielä niin hyvältä. Katsotaan nyt jos vielä paranisi, kun lähtö olisi 23.00, yön yli kiipeämistä ja auringon noustessa huipulla. Huomenna vielä katsellaan josko onnistuisi, mutta maanantaina lähden tästä kylästä eteenpäin, kun ei täällä oikeen mitään mielenkiintoista muuten ole ja aamuherätys joskus aikaisin rukouskutsujen raiatessa. Seuraavana suuntana itä ja Harau laakso, jossa pitäisi ihailla muutama päivä maisemia ennen siirtymistä seuraavan järven rannalle lepäilemään.

Nyt ollaan muuten ensimmäistä kertaa päiväntasaajan eteläpuolella, vaikkakin vain asteen osia ja vesikin pyörii väärään suuntaan (en ole tosin varmistanut tätä empiirisillä kokeilla, mutta hoidetaampa sekin ensi kertaan mennessä).

-Arto, Bukittinggi, Sumatra, Indonesia

2.9.2009

Johan on kalenterikin näköjään kääntynyt syyskuun puolelle ja aika pistää lämmintä päälle. Siis ainakin huomiselle kepeälle 15h bussimatkalle Parapatista Bukitinggille. Nyt on varattu meinaan viimeisen päälle luksusbussi, että toi aika menisi edes hieman tuskattomasti. Lake Tobaa ei voi olla ylistämättä vielä hieman lisää. Rentoa meininkiä, mukavia ihmisiä, ei mitään kiirettä minnekkään, näyttäviä maisemia ja kahtena päivänä tästä reilusta viikosta on tullut oikein skootteri vuokrattua, kun ei täältä ole mitään tarvetta lähteä mihinkään huhkimaan. Ajattelin alkuun, jos täällä olisi jotain 5 päivää. Huomenna oleva lähtö on 9 päivää paikalle aapumisen jälkeen. Menee heti Laosin Don Detin perään toiseksi rentouttavimmaksi paikaksi tällä pallolla. Saa nähdä mitä seuraavat kaksi viikkoa tuo tullessaan etelä-Sumatralla, mutta ainakin sinne lähdetään täysin rentoutuneena.

Pitää pistää myös pieni mainos ja suositus Liberta Homestaysta. Aivan loistava henkilökunta, mukavan rentoa musisointia iltaisin, huoneet on siistejä ja hinnatkin kohdillaan. Oma majani kustantaa 40k päivältä eli karvan alle 3€. Lisäksi paikan omistaja Mr. Moon tietää kaiken tai jossei tiedä jotain asiaa Sumatralta niin sitä ei tarvitsekkaan tietää. Hyviä vinkkejä tullut etelä-Sumatralle.

30.8.2009

Lake Toba

Mietin jo tuossa muutama päivä sitten bussissa, miten valittaisin Medanista ja kuinka ankea paikka se on. Taksikuski vei ensin ihan väärään paikkaan, että olis saanut jotain provikoita matkanjärjestäjältä mun kyydistä Toballe. Sitten paikallisbussilla joku 5km matka oikealle bussiasemalle, josta pääsi sitten jo parilla eurolla Lake Tobaa kohti. Bussikyyti oli vähintään mielenkiintoinen ensimmäisen tunnin (seuraavat 3 olikin aikamoista tuskaa). Harvemmin näkee (ikinä) yhtä huonokuntoista bussia sisältä. Aluksi olis erittäin tyytyväinen ettei bussissa ollut kuin matkustaja per paikka, mutta ei sitä kauaa kestänyt ja parhaillaan Hiacessa oli 16 kaveria. Kaikesta tästä selvittyä Toba on ollut aivan loistava paikka, jossa on todella vähän muita matkailijoita. Ei voi kuin ihmetellä, että täältä löytyy muutamia kohtuullisen isojakin hotelleja ja guesthouseja ainakin parin tuhannen turistin majoittamiseen. Oman arvioni mukaan täällä on ehkä 50 muuta matkailijaa. Ehkä tämä on 10-20 vuotta sitten ollut huomattavasti suositumpi paikka, mutta ei voi kuin ihmetellä miksei tänne tule enää tämän enempää porukkaa.

Heti satamassa sai kuulla hyvää iltaa ja perkele suomeksi. Aamuisin tulee hyvät huomenet ja iltaisin baareissa lisää kiroilua paikallisilta, kun näkevät. Ilmeisesti paikka on edelleen suomalaisen reppuväen suosiossa, kun paikallisten nuorten suomenkielen taito on vähintään hämmästyttävä. Ei kuitenkaan häiritsevällä tavalla, kuten jossain muualla voisi olla, koska perinteinen turistin kusetus- ja rahastusmeininki täältä tuntuu puuttuvan kokonaan. Päivät on kulunut Tuk Tukin kylää kierrellessä ja uidessa. Yhtenä päivänä vuokrasin skootterinkin ja kiersin puolet Samosirin "saaresta". Tietenkin kun lähtiessä tihkutti ja pilviä oli jokapuolella unohtui aurinkorasva huoneeseen ja palatessa oli hyvä Toban "rusketus". Päivisin täällä on jotain 27 astetta ja yleensä pilvistä, eikä aurinkokaan tunnu mitenkään polttavan kuumalta, mutta paikkahan on melkein päivän tasaajalla, joten "rusketus" on taattu. Iltaisin on sitten tullut otettua muutama Bintang (indonesialainen olut) ja nautittua paikallisesta iltamenosta.

Äitelle tiedoksi, että wifi on ihan vaan langaton netti. Täältäkin yhdeltä guest houselta sellainen löytyi, jossa ollaan tällä hetkellä syömässä lounasta ja juomassa banana lassia.

-Arto, Tuk Tuk, Samosir, Sumatra, Indonesia

25.8.2009

Sumatra kutsuu

Tehdään tässä illalla vielä lyhyt kirjoitus, kun huomenaamulla aikainen lähtö lentokentälle, eikä Lake Tobalta varmaan wifejä löydy. Enköhän sieltä kuitenkin jostain yhden kirjoituksen tänne kuitenkin väännä, muttei kenenkään (iskä) tarvitse hätääntyä vaikkei ihan hetkeen uusia kirjoituksia ilmestyisikään.

Sellainen vinkki kaikille, että menkää katsomaan District 9. Todella loistava ja erilainen (perus Hollywoodista) scifi-leffa. Parasta scifiä pitkään aikaan.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

24.8.2009

Ratkaisuja

Sitä se ylimääräinen aika teettää. Ostin juuri lennot Australiassa Brisbanesta Cairnsiin. Eli tarkoituksena olisi nyt viettää 3 yötä Surfers Paradisessa ja lentää sitten Brisbanesta pohjoiseen. Cairnsista olisi sitten tarkoitus ruveta etsimään töitä ja Whitsundaysit ja Fraserit olisi tarkoitus kiertää takaisin matkalla etelään joskus määrittelemättömässä tulevaisuudessa. Muutamat Aussit täällä suosittelivat sen olevan helpompi löytää kimppakyytejä tuohon suuntaan. Tiedä sitten miten asian laita oikeasti on, mutta ratkaisuja ainakin on tehty. Lento oli muuten suunnilleen yli puolet siitä mitä matka olisi ollut bussilla, joka saattoi toki helpottaa hieman ratkaisua. Ei sen enempää kuukauden päästä tulevista tapahtumista.

Kuala Lumpurista ei edelleenkään ole paljoa muuta kerrottavaa kuin ruoka on aivan loistavaa. Vieressä olevalta Chow Kitin marketilta tulee iltaisin käytyä syömässä satunnaisesti valittuja ruokia. Tiedän kyllä mitä kana, nuudelit ja riisi on bahasa malayksi, mutta se millaisessa muodossa nämä tulee on aina oma yllätyksensä, eikä kertaakaan ole vielä joutunut pettymään.

Vielä yksi kokonainen päivä täällä ja ylihuomenna lento puolen päivän aikaan Indonesian Medaniin, josta pitäisi jo iltapäivän aikana päästä lähtemään bussilla kohti Parapatia ja Lake Tobaa. Yllättävän pitkään kesti vaatteetkin, kun vasta tänään pudotin ensimmäisen kerran pesuun.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

22.8.2009

Takaisin Kuala Lumpurissa

Lihapullia ei ole ruokalistalla ellei mene IKEAan jonne en ainakaan vielä ole päätynyt. Nyt yhteen vetona vähän Perhentianista ja eehkä enemmän sukelluksesta ja jos on aiemmin ollut finglishiä, niin nyt sitä vasta tuleekin, koska näistä tropiikin kaloista ei todellakaan ole mitään hajua suomenkielisistä nimistä, en jaksa niitä etsiäkkään, enkä keksiä omia nimiä, eikä suorissa suomennoksissakaan oikein ole mitään järkeä vai kuulostaako sairaanhoitajahai hyvälle. Aloitetaan hailla, jotka ovat kuin busseja eli kun niitä odotat ei niitä näy missään ja sitten tulee 3 kerralla. Ensimmäisten 9 sukelluksen aikana en nähnyt yhtänkään ja sitten 10. 5 3 nurse sharkia ja 2 blacktip reef sharkia. Melkein kaikilla lopuilla sukelluksilla niitä tulikin vastaan eri muodoissa. Perhentiania matkakohteena voi suositella sukelluksesta kiinnostuneille ja pariskunnille. Kenenkään muun en usko siellä kauaa viihtyvän kalliin hintatasonsa ja yleisen menonsa vuoksi. Viikko tuolla tulikin sukellusten ulkopuolella lähinnä levyteltyä riippumatossa ja hengattua Alu Alun (sukellusliike) henkilökunnan kanssa.

Lisäksi Finding Nemo on täysin epärealistinen elokuva, koska kukaan ei ikinä ole nähnyt clown fishin (siis nämä kalat mitä Nemokin edustaa) naamalla iloista ilmettä, kuten elokuvassa. Normaali ilme sen sijaan on "senttikin lähemmäs niin hyökkään". Sinänsä kunnianhimoista toimintaa näiltä ehkä 2-5cm pitkiltä kaloilta, jotka silloin tällöin pureskelevatkin sormen päitä (ei ne siis mitään paloja irti saa), jos niitä tarpeeksi pitkään härnää.

Ja vielä ilmoja pitäeli. Yhtenä iltana ja yönä satoi, mutta muuten aurinko paistoi koko ajan. Sen sijaan nyt pääsee tottumaan päivittäisiin sateisiin Kuala Lumpurissa, eikä Sumatralla varmaan kauheasti paremmalta näytä. Tiedä sitten, kun paikalle pääsee.

Kuviakin sain lisättyä muutaman. Myös travel-kansioon on lisätty ennen-kuva.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

19.8.2009

Että semmoista

Tänään jouduin sitten vaihtamaan majaa, kun en ollut ilmeisesti varannut edellistä kuin 5 yöksi, enkä pidentänyt missään vaiheessa. No näitä sattuu. Nyt joutuu vaan viimeiset 2 päivää kävelemään hieman pidemmän matkan tänne sukellusfirmalle (ehkä 300m). Vielä 5 sukellusta jäljellä ja 9 takana. Sitten muutamaksi päiväksi Kuala Lumpuriin ennen Sumatralle lentoa. No tänään illalla taas all you can eat BBQ, joten ainakin tulee syötyä hyvin. Tuskin jaksan enää täältä kirjoitella, joten seuraavan kerran sitten 3-4 päivän päästä KL:stä.

17.8.2009

Certified Open Water Diver

En keksinyt mitä certified olisi suomeksi, joten näin mennään. Open Water-kurssi ja 4 ekaa sukellusta takana. Heti perään huomenna aloitan advanced open water-kurssin ja aamulla peak performance bouyancy control ja navigation-sukellukset. Sitten kolmesta vapaavalintaisesta speciality-sukelluksesta teen todennäköisesti hylky-, syvän- (30m) ja kolmatta en ole vielä keksinyt, mutta kahden seuraavan päivän aikana nämä ajattelin suorittaa. Sitten vielä päivä ja aamu päälle jolloin vielä todennäköisesti 4 fun divea päälle. Tää homma on kohtuu koukuttavaa. Kai seuraavaksi visi kirjoitella tuon advanced-kurssin jälkeen.

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

15.8.2009

Toista päivää paratiisissa

Matka alkoi eilen olla jo kaikin puolin ohi, kun bussista pääsi, mutta ensimmäisen botskien lähtöön oli vielä tunti. Ei muuta kuin lepiä. Vähän ennen kuin lähtö tuli alkoi paikalle paukkaamaan älytön määrä eri turistiporukoita, jotka piti aivan helvetillistä meteliä. Siinä tuli jo pelko puseroon, että ollaan menossa jonnekkin "thaimaalaistuneeseen" Ko Phi Phin tyylisiin 24h rantabileisiin (ei siinä että niissä kauheasti vikaa olisi, mutta odotin täältä vaan jotain muuta). Ihmetykseksi myöhemmin olen huomannut, että isommat hotellit ovat toisella saarella, eikä mitään mekastusta kuulu. Parista rantabaarista raikaa leppoisaa musiikkia, eikä Thaimaan vastaavien saarten kaoottisuudesta tietoakaan. Siis oikea paratiisi.

Eka sukelluskin tuli tänään vedettyä, joka oli oikeesti vaan 8m skill-sukellus, mutta oli siellä pohjassa kuitenkin reilun metrin levee rausku. Todennäköisesti sama joka niittasi Stewe Irwinin. Kahtena seuraavana päivänä on sitten 2 sukellusta/päivä, jonka jälkeen alkaa heti perään advanced open water, josta en oo ihan varma montako sukellusta siinä on, mutta veikkaisin 4-6. Eiköhän täällä mene vielä sellaiset 5 yötä, jonka jälkeen paluu Kuala Lumpuriin. Seuraavien blogimerkintöjen uskon keskittyvän aika paljon sukeltamiseen. Nyt Alu Alun BB-juhliin ja ottamaan reissun ensimmäinen olut (ja illan ainoa).

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

13.8.2009

Kuala Lumpurista

Matkaan siis päästy ja enää 7h pyrähdys bussilla ja vähän laivalla niin pitäisi päästä nauttimaan. Tähän kuumuuteen ei vaan pysty tottuun, kun on mukavan viileät 30 astetta ja soijat vaan puskee läpi. Huomenna pitäisi siis jo päästä pinnan alle. AirAsia X:llä oli lentokoneruuat vähintään epäilyttävän näköisiä, mutta maultaan ehkä parhaita sellaisia ikinä. Kännykällä ei pystynyt lähettään jostain syystä viestiä, mutta kaikille tiedoksi että hengissä ollaan. Voin tätä kautta pyytää anteeksi henkilöltä joka vieressäni joutuu tuon bussimatkan olemaan. On meinaan pari yötä kulunut edellisestä suihkussakäynnistä niin voi mies jo hieman tuoksua. No on kuitenkin 27 paikan bussi, että voi päästä soolopaikallekkin joka olisi varmaan kaikkien eduksi.

Stansted on yöaikaan todella mielenkiintoinen lentokenttä, kun porukkaa nukkuu ihan joka paikassa. Suositteleen kokeileen tätäkin kerran. Seuraavan kerran sitten Perhentianilta jossain vaiheessa.

Ekat kuvatkin laitoin juuri osoitteeseen http://picasaweb.google.fi/arto.jar. Myös tuosta meikäläisen lärvistä on linkki kuvien etusivulle, kun en viitsi tehdä sivuja raskauttavia diasarjoja miljoonaa pyöriin rohon reunaan ;)

-Arto, Starbucks, Kuala Lumpur

10.8.2009

Huomenna matkaan

Tässä alkaa olla lähtö lähellä, mutta vielä joutuu kärvistelemään huomisiltaan. Kai sitten lentokentällä helpottaa tämä älytön matkakuume ja rauhoittuu hiukan. Edellisen kirjoutuksen jälkeen työt on loppunut. Katsotaan kestääkö jälleen kerran töistä läksiäslahjaksi saamani Leatherman reissun loppuun asti mukana. Kaksi edellistä on jäänyt aina matkan varrelle. Ainut tuiki tärkeä ostos matkalle on ollut Sennheiserin CX-300 II nappikuulokkeet. Jotenkin tässä pitäisi aika saada kulumaan, kun parturiinkin on vielä monta tuntia aikaa. Apteekissakin pitäisi vielä käydä malaria-lääkkeet hakemassa. Eipä tähän kirjoitteluunkaan paljoa aikaa saanut kulumaan. Jospa kattois vaikka jonkun leffan ja koittais nukkua.

PS. Kommentteja pystyy nyt jättämään muutkin kuin googlen tilin omaavat.

17.7.2009

Valmiina lähtöön

Vaan vielä ei hetkeen pääse matkaan. Viime kerran jälkeen on haettu working holiday viisumia, hankittu lennot KL:stä Coolangattalle ja tänään vihdoin viisumi hyväksyttiin.

Viisumin haku olikin astetta vittumaisempaa hommaa, kun 07 tuli oleskeltua vaihdossa "liian pitkään" Thaimaassa ja näin ollen olen selvästi vaaraksi Australian kansanterveydelle. Eli keuhkoröntgeniin todistamaan, ettei miehellä ole tuberkuloosia. Tuli otettua yhdet turhat röntgenitkin, kun ei Nokian TK:ssa otetut kelpaa Aussien viranomaisille ja Koskiklinikalla molemmat hommaan valtuutetut lääkärit lomalla. No viime maanantaina sitten Koskiklinikalla uudet ja lääkärien ja hoitajien tarvittavat lausunnot ja raportit Berliiniin. Tänään sitten tuli viisumi hyväksytyksi. Näillä ei "riski"-tapauksillahan viisumin myöntämiseen menee päivä tai kaksi.

Tuli ostettua myös lento Kuala Lumpurista Coolangattalle 20.9. jota ennen olisi tarkoitus käydä sukeltamassa Pulay Perhentianin saarilla ja kierrellä Sumatran saarta. Hintaa tälle lennolle tuli kaikkine veroineen, ruokineen, matkatavaroineen jne. n. 55€ ja yhtiönä jo tuolloin tarkastettu AirAsia X eli sama millä lento Lontoosta Kuala Lumpuriin.

Vielä ainakin 2 viikkoa töitä ja sitten vielä viikko joko töitä tai lepäilyä (heinäkuun vikalla viikolla tieto tästä) ja sitten pääsee matkaan.

21.6.2009

Hyvää juhannussunnuntaita

Juhannustorstaina sain kuulla ettei ovet OKL:ään auenneet, joten eiköhän ainoa looginen ratkaisu ollut lauantaina ostaa lentoliput (one way) Brisbaneen (oikeasti ostin vasta liput Kuala Lumpuriin asti ja hain Aussien WH-viisumia) ja viettää talvi Australian auringossa working holidayn merkeissä. Matkalla sinne olisi kuitenkin tarkoitus pysähtyä kaakkois-Aasiaan suunnilleen kuukaudeksi alkaen sukelluskurssista Pulau Perhentianilla. Eli 11.8. 23.05 Tampereen raiskin terminaalista alkaa tämän kertainen maailman valloitus.