Raya Yai

Niin ne työt on alkanut rauhallisissa merkeissä. Toivottavasti kohta alkaisi tulemaan vähän kiireempää, vaikka Perhentian Besariin nähden täällähän oikein vilisee ihmisiä (tuo ei toki ole mikään mittari). Tuo puhelinnumero on muuten +66810830210, kun se viime kerralla unohtui laittaa.

Niin ja hyvää isänpäivää, jos tänään sellainen on.

-Arto, Raya Yai, Thaimaa

Sairaana Phanganilla

Liian kauan kulunut edellisestä kirjoituksesta , mutta viikko vierähti Koh Phanganilla sairastellen, niin että tuli vietettyä talolla lähes koko viikko 1. ja viimenen ilta oli ainoat, kun lähti katsomaan kavereita ja kerran kävi sukeltamassakin (härkähaita ja kuviakin on jo netissä). Muuten tuo meni valitettavasti kuumeillen.

Ensin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa tuli nähtyä Penangin vaihto-oppilaita Vilin johdolla eli samoja naamoja, joita loppukaudesta kävi Perhentianilla tekemässä OW-kurssin. Siinä selvisi "pieni" yhteensattuma, että olen asunut samassa huoneessa  (ei talo tai edes kämppä, vaan huone) yhden näistä uusista sukeltajista kanssa (eri aikaan toki).

Nyt on matka jatkunut jo Phuketiin, joka on aivan mielettömän kokoinen paikka, kun saare on jotain 50km suuntaansa. Huomenaamulla sitte jatkuukin jo väljemmille vesille Raya Yain saarelle ja samantien töihin.

-Arto, Chalong Bay, Phuket, Thaimaa

Mabulilta lähtö

Oli aivan uskomaton paikka sukeltaa, enkä yhtään ihmettelisi, jos löytäisin itseni sieltä töissä Thaimaan jälkeen. Lisää kuvia löytyy edellisen kirjoituksen linkistä. Ornate ghost pipefish :heart:

Seuraavaksi sitten KL pari päivää ja Thaimaaseen. Koh Phanganille paluuta viikoksi odottelee jo aikalailla samalla miettien kuinka hienoa oli aiemmin tänä vuonna palata Perhentianille, josta tänne huhtikuussa kirjoittelinkin. Odotukset eivät ihan niin korkealla ole, kun tuo oli kuitenkin se ensimmäinen koti täällä Aasian päässä. Mutta jos edes murto-osaan päästään siitä, niin todella hienoa tulee olemaan. Toki tiistaille, kun saavun sinne on luvattu koko syksyn sateet 30mm illlalla kolmen tunnin sisään eli aika haipakkaa taitaa vettä tiputella. Siellä pääsee toivottavasti sitten myrskyn lakattua katselemaan bull sharkeja parille sukellukselle. Nyt kuitenkin vielä kaksi päivää suurkaupungissa.

- Arto, jossain Sempornan ja Tawaun välillä bussissa, Sabah, Borneo, Malesia (korjailtu Kuala Lumpurissa, kun osa tekstistä oli muuttunut ihme koodiksi, kun en saa tehtyä sydäntä tuohon Ornate Ghost Pipefishin perään)

Mabul, Kapalai ja Sipadan

On se sukeltaminen vaan, niin hyvää, kun siitä sanotaankin täällä. Vuoden lähes huonoimmat näkyvyydet ei paljoa haittaa (tarkoittaa n. 10m Mabul ja Kapalai-akselilla ja n. 15m Sipadanilla). Silti niin paljon nähtävää. Tärkeimpänä tullut nähtyä uusia nudibrancheja jokaisena päivänä (osana useampikin) ja niistä saa kysellä tarkemmin kiinnostuneet. Muuten on näkynyt 4 eri hailajia, kilpikonnia niin paljon ettei jaksa ihan jokaista varten edes laittaa kameraa päälle, frogfishejä, crocodilefishejä jne. jne.

Mabul ja Kapalai ei tosiaan pettänyt makro-sydäntä, vaan on aivan loistava (tosin vasta 3 sukellusta takana) ja Sipadan on vastannut odotuksia ja tuon kaiken isomman tavaran ja älyttömän määrän kaloja lisäksi myös sieltä on paljastunut odotettua enemmän makroelämää, jota esim. Tubbatahalta ei tuntunut kauheasti löytyvän. Tiedä sitten kuinka lasittunut katse siellä oli horisonttiin, kun pistän sen kuitenkin sukellusmestana tämä edelle, vaikkakin Barracuda Point meneekin yksittäisenä sukelluspaikkana ehkä kaikkien paitsi Napantaon (Sogod Bay Filippiinit) edelle tähän mennessä nähdyistä. Huomenna taas 3 sukellusta Mabulissa ja Kapalailla. Uusia kuvia siis tullut latailtua nettiin näiltä ekoilta päiviltä ja eiköhän sinne päivittäin tule päivitystä seuraavat 3 päivää. Laitetaan nyt muutama tähänkin maistiaisiksi.

-Arto, Mabul, Itä-Malesia

Huomenna Mabul

Eli Sempornan pikkukaupungissa tätä kirjoittelen. Nyt taas on matkan päällä, niin on jotain kirjoitettavaakin. Huomenna aamulla Mabuliin ja parit sukellukset jo ekana päivänä. Yhteensä tulee 6 päivää putkeen sukellettua, joista 3 Sipadanilla. Vinkkinä niille, jotka tänne aikovat joskus tulla, niin nuo sukellukset kannattaa (siis täytyy) varata vähintään viikkoa etukäteen, mutta mielummin n. kuukautta. Näin saa itselleen ainakin yhden tai kaksi Sipadanin reissua. Yleensä antavat niitä silloinkin n. yksi reissu kolmea sukelluspäivää kohden. Itse varasin niitä niin paljon kuin antoivat, mutta jälkeenpäin on alkanut vähän hämäämään miksen ottanut vain kahta, kun Mabulin ja Kapalain tasoisia makropaikkoja ei ihan jokapaikasta löydy. No kai niitä kilpikonnia ja haitakin jaksaa sen kolmannen päivän katsella, vaikkeivat hienoille nudeille, frog fisheille tai ghost pipe fisheille pärjääkkään.

Tänne tullessa lentoon pääsy oli ihan suoritus sinällään. 3.30 aamuherätys (meinasin puoli tunti myöhemmin, mutta ihan hyvä että otin varman päälle), jotta ehtii 4.15 bussiin kentälle. 5.30 kentällä ja normaaliin tapaan check iniä tekemään, mutta kuulemma on Air Asiakin ottanut tämän maksulliseksi (joku kuitenkin ennen jonottamista siitä jo ilmoitti). Ei hätää aikaahan on ja menin sitten koneelle tekemään sitä, mutta varausnumerolla oli kyllä oikea lento mutta nimenä jotain Ghee Jun tai siihen suuntaan. Uudestaan jonottamaan ensin läpivalaistuksen läpi johon oli ilmestynyt jo jonon tynkää melkein 10 minuutin verran ja saman verran, että pääsen tiskille ja tämä kesäharjoittelija tai vastaava rupeaa selittämään, että pitää maksaa RM10, kun en ole tehnyt sitä tuolla koneella ja yrittää saada mua kokeilemaan vielä kerran (ihan kuin en olisi sitä näpytellyt jo 10 kertaa siihen koneelle). Eipä paljon jonottaminen enää kiinnostanut, niin lupasin maksaa sen reilut 2 euroa, mutta sitä ei voinutkaan maksaa siihen vaan piti mennä excess baggage jonoon maksamaan. Siinä tuli taas jonotettua 10min ja kun viimein siihen pääsin, niin selitin asiani ja tämä (jolla muuten luki harjoittelija paidassa, kun tuolla edellisellä oli ihan oma nimi) sitten tietenkin antoi tämän check inin ilmaiseksi. Sitten passia tarkastettaessa sieltä ei löytynyt mistään Malesian tuloleimaa, jota sitäkin selviteltiin 5min ennen kuin todettiin, ettei se kotimaan lennolla ole niin justiinsa. Pääsin portille kuitenkin mukavasti reilu puoli tuntia ennen lähtöä. Siinä istuskellessani löysin sen Malesian leimankin, kun olivat Thaimaan lähetystössä nitoneet vahingossa pari sivua yhteen.

Aivan varmasti on tulossa myös uusia kuvia seuraavan parin päivän sisään, kun pääsee sukeltelemaan Mabulin ja Kapalain makrotaivaassa.

-Arto, Semporna, Malesia

Viimeinen viikonloppu Perhentianilla

Viimeinen työpäivä Alu Alulla on nyt ohi ja vielä tämän viikonlopun yli teen Flora Baylle (paikka jossa viime vuonna tein DM- ja IDC-kurssit) Open Water-kursseja. Maanantaina sitten matka alkaa taas kohti KL:ää ja seuraavana viikonloppuna Borneolle, jossa on tarkoitus sukellella Sipadanin, Mabulin ja Kapalain saarten liepeillä viikon verran.  Sieltä tulee varmasti uusia kuvia ja tarinaa. Sen jälkeen matka jatkuu Koh Phanganille katsomaan vanhoja kavereita viikoksi ennen siirtymistä Phuketin kautta Raya Yaille, jossa marraskuun alusta alkaa seuraava työrupeama. Kiitokset taas kaikille täällä nähdyille ihmisille.

-Arto, Perhentian, Malesia

Penang

Viimeksi täällä on tullut käytyä 6 vuotta sitten enkä hylännyt ollenkaan. Tällä kertaa toimi kuitenkin paremmin pakona saarielämästä. Ei KL:n veroinen shoppailuun, mutta lopulta löytyi kaikki mitä etsinkin ja thai-viisumikin hoitui kätevästi. Ruoka oli myös loistavaa, josta pisteet Penangille. Yöelämä jäi katsastamatta korvatulehduksen takia, mutta alkaa sekin helpottaa. Kiitokset Vilille vielä omaisuuden vaihdosta.

Yön yli bussilla takaisin itärannikolle ja vielä huomisen aikana Perhentianille vielä vajaaksi kuukaudeksi. 13.10. on lento Borneolle, jossa on sitten loman vuoro.

-Arto, George Town, Penang, Malesia

Jotain uutta

Eilen tosiaan tapahtui välillä jotain mitä en olekkaan ennen nähnyt, kun olin kuvaamassa sukellusta, kun asiakas kosi tyttöystäväänsä vedenalla. Vastauskin oli positiivinen.

Ensi viikolla pitäisi mennä käymään Penangilla hakemassa Thaimaan viisumia ja samalla käydä katsomassa Viliä. Sen jälkeen vielä viimeinen 4 viikon puristus ennen lyhyttä lomaa. Penangista varmaan pitää raportoida jotain seuraavaksi.

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

Uusia kuvia

Ei tarvinnut ihan syyskuulle asti odottaa kameran kanssa sukeltelua. Laitetaan muutamia kuvia tähänkin blogiin loput löytyy linkin takaa, https://picasaweb.google.com/117634319436948578082/Perhentian2012#

 -Arto, Perhentian, Malesia

Viisumijuoksu takana

Eli tuon jälkeen pärjää loppukauden. Eipä siinä muuta ehtinyt tehdä kuin käydä rajan yli ja takaisin.

Myös uusi työpaikkakin on tullut hyväksytyksi eli marraskuun ekasta pitäisi sukellusten jatkua Racha Yai saarella Thaimaassa. Myös lomasuunnitelmiakin on ehtinyt tehdä ihan lentolippujen ostoon asti eli lokakuussa Kuala Lumpur, Sipadan Borneolla ja Koh Phangan Thaimaassa ja siinä se 2-3 viikkoa meneekin ennen Phukettiin matkaamista, josta parin tunnin venematka Racha Yaille. Eli eiköhän tänne kirjoittelutahti kiihdy tuolloin, kun on enemmän kirjoitettavaa. Täällä meno on alkanut pikkuhiljaa rauhoittumaan, joten syyskuussa luulisi uusia kuviakin tulevan, kun pääsee kameran kanssa sukeltamaan.

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

Leppoisaa sunnuntaipäivää

En edes tiedä koska minulla oli viimeksi vapaa aamupäivä. On siitä kuitenkin hetki aikaa. Valittamista ei kuitenkaan ole, sillä työnteko on edelleen mukavampaa kuin vapaa-aika, jolloin. Tosin kerran kuukauteen se on ihan mukavaa olla tekemättä mitään (tai kirjoitan nytkin tätä). Lokakuun puoliväliin olisi nyt tarkoitus jatkaa täällä (sitten loppuu kausi) ja tällä hetkellä miettimässä takaisin tuloa myös ensi kaudeksi. Siinä välissä kävisi Thaimaan länsirannikkoa katsastamassa töiden merkeissä ja vähän välissä ehkä lyhyellä lomallakin.

-Arto, Perhentian, Malesia

Mukavaa rantaelämää

Paljoa uutta auringon alla (paitsi eilen oli pilvistä). Kiirettä alkanut pitää ja viimeiset 2 viikkoa onkin mennyt kurssia toisen perään, joka on toki vain hyvä asia, kun kerrankin tienaa vähän enemmän, eikä vapaapäivinä olisi mitään tekemistäkään. Eipä tässä muuta mainittavan arvoista ole, jos tuokaan sitä oli, mutta ilmoitellaan nyt parin viikon välein hengissä olosta, jossei muuta tapahdu ja tuskin nyt ennen kauden loppua tapahtuukaan.

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

Hiljaista saarielämää

Hyvät juhannukset kaikille jälkikäteen. Täällä on merkittävänä asiana tapahtunut se, että saan nyt saan opettaa SSI-kurssejakin ja eilen tulikin ensimmäiset Open waterit sertifioitua tuolta puolelta. Eipä tässä oikein muuta ole tapahtunut. Kiireinen aika lähestyy ja se alkaa näkyä ja hyvä niin. Töiden tekeminen on huomattavasti mielekkäämpää kuin vapaa aika ;)

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

Lisää sukeltajia

Hiljaisen alun jälkeen on saarella myös sukeltajien määrä lähtenyt nousuun, kun samalla koululaisten lomat loppuvat. Ensi viikolla pitäisi sitten vihdoin saada SSI-crossoveritkin tehtyä ja saa myös omalla työpaikalla alkaa tehdä kursseja (nyt tehnyt yhden toisessa päässä saarta. Terveisiä vaan heille, kun kuitenkin tätä lukevat). Synttäreistäkin selvisin välissä ja kiitokset kaikille onnittelijoille. Todennäköisesti taas äpivitystahti tulee hidastumaan, kun elämä alkaa vakiintua paikoilleen seuraavaksi muutamaksi kuukaudeksi.

Tänään Long Beachillä tapahtui perinteinen baarien poltto viranomaisten toimesta. Eiköhän ne kuitenkin huomenna ole taas normaalissa iskussa.

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

Perhentian Besar - Takaisin tutulla rannalla

Eli vihdoin takaisin isolla saarella. Oli jonkun verran mutkia matkassa koulujen lomien sun muun ansioista. Alkuun lento Manila-KL myöhässä, mutta immigration, laukun saaminen, bussi kaupunkiin ja siirtyminen bussiasemalle sujui kuin unelma ja aikaa jäi vielä reilusti ylikin. Ensimmäiseltä bussi firmalta tarjottiin bussia lauantaille (eli seuraavat 3 päivää oli täyteen buukattuja). Muiltakaan ei löytynyt yöbusseihin tilaa, mutta seuraavaksi päiväksi sai kuitenkin päiväbussin, jotta olisi ehtinyt edes suraavaksi yöksi saarille. Tämäkään ei kuitenkaan sujunut aivan putkeen, kun matkaan tuli ainakin tunnin viivästyminen, n.10km jonon takia, joka aiheutui pahannäköisestä kolarista henkilöauton ja rekan välillä, joten vielä jäin rannalle yöksi ja vasta tänä aamuna pääsi "paratiisiin".

No täällä olikin sitten viimeisen parin päivän aikana tapahtunut muutos firman johdossa, kun itsenikin palkannut pomo oli lähtenyt ovet paukkuen ulos. Tosin kaikki jäljelle jääneet ovat sanoneet homman olevan vain hyvä asia. No ehkä niin, mutta tästä syystä itse en saanut tehdyksi SSI:n (toinen sukellusorganisaatio kuin PADI, josta opettajan tutkinto jo on) opettaja-kurssi. Uuden kaverin pitäisi tulla muutaman päivän-parin viikon välillä (homma siis muuttui ihan pari päivää sitten, joten siitä syystä annettu aika reilu aikahaarukka) hoitamaan se alta pois, mutta siihen asti on ohjelmassa opastusta, omia sukelluksia ja toivottavasti  jonkun verran töitä myös muille sukellusfirmoille, joita saan siihen asti tehdä, kun ei kerran tähän vaadittavaa koulutusta ole, ellei joku sitten halua tehdä PADI:n kurssia. Tämä nyt ei kuitenkaan juurikin noiden koulujen lomien takia ole, sillä saari on aivan täynnä väkeä, joista kukaan ei tunnu haluavan sukeltaa. 10.6. lomat loppuu ja homman pitäisi muuttua taas normaaliksi ja kaiken järjen mukaan itselläkin pitäisi olla jo SSI:nkin paperit silloin kädessä. Ja siitä eteenpäin pitäisikin alkaa high season. Huomiseksi pääsee kuitenkin tekemään pari opastusta tuttuun ja turvalliseen Flora Bay Diversiin, jossa siis useampi kuukausi tuli viime vuonna vietettyä, niin saa vähän pikkurahaa lähiajoiksi.

Niin ja jos jotain muita kiinnostaa suomenkielinen (voin opettaa myös englanniksi, jos mielummin sitä halutaan) sukelluksen opetus Perhentianilla, niin minuun voi ottaa yhteyttä sähköpostitse arto.jar@gmail.com, niin annan tarkempia ohjeita.

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

Tubbatahalta paluu

Olihan reissu. Hieno paikka kaikin puolin ja kuviakin jo pistetty vähän jakeluun.

https://picasaweb.google.com/117634319436948578082/Tubbataha2012

Tuolla aiemmin mainitut vasarahain ja tiikerihain prosentit vähän väärinpäin eli vasarahain mahdollisuudet oli kuulemma 50/50, joka meidän porukan sisällä toteutuikin, kun toinen ryhmä sellaisen näki (itse toki toisessa ryhmässä) ja tiikerihaita nähdään kuulemma kerran-kaksi vuodessa (per vene, joka tekee n. 10 reissua), mutta sen kanssa kävikin sitten tuuri, kun pari metrinen poikanen uiskenteli vikana päivänä veneen ohi juuri sukelluksen loputtua, eikä kukaan siitä kuvaakaan onnistunut saamaan, mutta aivan uskomaton näky. Muuten eri haita näkyi ehkä 100 yksilöä (kaikki eivät olleet noita white tippejä, joista kaikki kuvat on, vaan myös black tip reef, grey reef, silky ja nurset tuli nähtyä). Tubbatahan idea ei kuitenkaan ole haissa, mantoissa, kalastossa muutenkaan (vaikka erittäin vakuuttava onkin) vaan itse riutassa, jonka korallit ovat aivan älyttömät ja todella hienossa kunnossa. Maailman parhaat, kuten joku jossain julkaisussa sanoi. Joskus pitää vielä palata, mutta kyllä seuraavaksi 5 vuodeksi on lomat jossain muissa paikoissa, ellei sitten jollain tuurilla töihin pääsisi.

Pari yötä vielä Filippiineillä ja sitten Malesiaan töihin.

-Arto, Puerto Princesa, Filippiinit

Tubbataha huomenna

Aika täpinöissä alkaa olemaan kuivan kuukauden jälkeen, kun huomenna pääsee takaisin merelle ja seuraavana päivänä sukeltaan. Kuvia on tuon jälkeen tulossa aivan varmasti isokin kasa. Kuitenkin minkäänlaisia yhteyksiä ei seuraavaan viikkoon ole mihinkään suuntaan, ettei tarvitse innostua, jos ei puhelin toimi, sposteihin vastata tai muutenkaan mitään elon merkkejä kuulu mistään suunnasta. Olen vain merellä. Ehkä siinä tulee kirjoitettua blogia itsekseen, jonka sitten täräyttää ilmoille paluun jälkeen tiedoksi muille jotka tuota Tubbatahan liveaboardia ehkä miettivät.

-Arto, Puerto Princesa, Palawan, Filippiinit

Filippiinit kutsuu

Eli kohta lähtö kentälle, mutta eilen illalla tapahtui taas erikoinen yhteensattuma, kun törmäsin kadulla Sedaan ja Joseen (pariin johon törmäsin 2009 Lake Toballa ja kuukautta myöhemmin Kuala Lumpurissa yhden illan verran). Pari viime kertaa, kun täällä käynyt, niin aina ovat olleet jossain reissussa ja tällä kertaa en jaksanut edes asiasta kysellä ja heti törmäsi. Oli heidän viimeinen ilta Kuala Lumpurissa ja tänään muutto Espanjaan. Loppuilta menikin sitten mukavasti vanhoja muistellen.

Nyt alkaa jo vähän olemaan täpinöissä sukelluksista, vaikka vielä onkin 5 yötä niiden alkuun. Yksi koneessa, 3 PP:ssä ja yksi veneellä. Mitä kaikkea Tubbataha oikein näyttääkään minulle? Muiden kuvista päätellen siellä on lähes kaikki mahdollista. Monia eri haita, delffiinejä, rauskuja, kilppareita, nudeja, lion ja frog fisuja ja ties mitä muuta on kuvista nähnyt. Toiveissa olisi, että jos edes toisen näkisi paikan isoista haista tiikeri ja/tai vasara.

Niin ja uusi puhelinnumero on +6019-3987301. Toimii siis vielä seuraavat 4h ;) ja sitten toukokuun vikasta päivästä eteenpäin taas, kun tulen takaisin Malesiaan.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

Kuala Lumpurin kautta Filippiineille

Suomen pätkä alkaa olla ohi (vielä muutama tunti Helsingissä) ja kiitokset kaikille nähdyille kavereille. Hauskaa oli, mutta aika lähteä taas töihin (ja lämpimään). Tai no ensin parin viikon loma Filippiineillä Tubbataha reefillä sukellellen ja sen molemmin puolin pari päivää kuluu Puerta Princesassa Palawanilla. Ensin parin päivän pysähdys Kuala Lumpurissa.

Rinkka tuntuu huomattavasti kevyemmältä kuin toiseen suuntaan tullessa, enkä mielestäni ole jättänyt sieltä paria t-paitaa lukuunottamatta mitään pois, joten pieni pelko löytyy, että jotain olisi unohtunut. ehkä se on vain kevyempi mieli, kun lähtee taas sinne minne kuuluukin (omassa päässään). Lokakuulle asti pitäisi vietää Perhentianilla eli kaikki tutut ja tuntemattomat ovat tervetulleita morjestamaan tai vielä mielummin sukeltamaan.

Varoituksen sanana seuraavat Filippiineiltä tulevat blogit ovat todennäköisesti erittäin sukelluspainotteisia, kun kohteena siellä tosiaan tuo Unescon maailmanperintökohde, jota myös yhtenä maailman parhaista sukelluspaikoista kehutaan.

-Arto, Helsinki, Suomi

Suomen suunnitelmia

Kraanavettä, juustoa, makkaraa, karjalanpiirakoita, kaikkia mummun ruokia, kunnon maitoa, "kebabbia", lisää kraanavettä, pekonia, kinkkua, muitakin sikatuotteita, lisää kraanavettä, äidinkin ruokia, näköjään Karhua ensin, muunkinlaisia oluita kuin lagereita, ruisleipää, paria erilaista juustoa vielä kerran, pizzaa ja mitä sitä vielä Suomessa pitääkään syödä ja juoda. Ainiin yksi unohtui, kraanavettä.

-Arto, Helsinki, Suomi

Muisteluja

461 päivää takana ja vielä 2 edessä tai oikeastaan 3, koska eihän Helsinkiä millään voi kodiksi laskea, kun siellä ole ikinä asunut. Taitaa olla aika pienelle yhteenvedolle. Kannattiko pienehkö muutos elämään ja aloittaa sukellusura premissillä, että matkustamiseen ne rahat kuitenkin menisivät ja sukeltaminen on helvetin hienoa 17 sukelluksen kokemuksen perusteella? Mitä luulisitte? Välillä on jotain mennyt heikomminkin, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Yhtään väheksymättä mitä aiemmin on tapahtunut on tämä kuitenkin ollut elämäni parasta aikaa, eikä "lopullista" tai edes muuten pitkäaikaista paluuta Suomeen tai siihen "oikeaan elämään", kuten muutamaan kertaan saanut kuulla, oikeasti ole näköpiirissä.

Ehkä suurimpana kohokohtana voisi nostaa sen piiiitkän aamupäivän viime vuoden toukokuussa odotteli kaiken jo tehneenä, että instructor-koe meni läpi. Ei se kestänyt kuin 3h, kun olin sen kertaisesta kokelaista se joka teki kaiken ensimmäisenä ja näin sai odottaakkin pisimpään. Siitä jatkunut iltapäivä ja ilta olikin sitten hienoa juhlaa niin pitkään kuin sitä muistaa. Muisti taisi loppua pää alaspäin snorkkeli suussa, kuten ilmeisesti melkein kaikilla muillakin uusilla instructoreilla. Jos joku näitä lukee, joka suunnittelee tuolle kurssille osallistumista, niin muistakaa Flora Bay Divers ja Azman Suleiman, koska muutamilta muilta instructoreilta tullut juteltua IDC-ajasta ja erittäin harva siitä tuntuu pitäneen (ei ainoastaan siksi, että käyttäisitte nimeäni varatessanne kurssia, jotta saisin ilmaisen staff instructor-kurssin muutaman tehtyä tämän :) jaa ei kenellekkään mennyt myyntipuhe läpi. No aina voi ottaa yteyttä, jos kiinnostaa lisätieto asiasta). Tällaisia ei omalla kurssilla näkynyt, eikä sillä edelliselläkään, jossa oli avustamassa. Oli viime viikolla muisteluja tuosta ajasta ja tiedettiin edelleen mitä kaikille 11 (itse mukana) kurssilla mukana olleelle kuuluu nykyään, kuten myös 8 (yksi näistä teki staff-kurssia) maaliskuun kurssilla olleelle. Terveiset vain Antoniolle, Cissille, Rashidille, Ehsanille, Dunstanille, NZ:lle, Emilialle, Maartenille, Janayalle, Analle, Irikselle, Dannylle, Aidyylle, Sunille, Maddielle, Rossille ja Markukselle, vaikka eivät  kieltä ymmärräkkään, kuten myös Borikselle, joka suoritti kurssinsa loppuu paria kuukautta myöhemmin. Samoin tietenkin hienoille opettajille Azmanille, Daltonille ja Anandille. Unohtamatta Floraa jonka kanssa tuli Dive Master-kurssi tehtyä unohtamatta tietenkään Zamania, joka sen kurssin meille veti ja Tamaralle ja Mat Yielle, jotka sillä kurssilla auttoivat ja opettivat "hieman" paremmaksi valokuvaajaksikin siinä sivussa. Kuten myös lukemattomille hienoille ihmisille kenen kanssa on tuon jälkeen työskennellyt, opettanut ja muuten vain sukeltanut. Se on sitä uutta "perhettä".

Tuossa lähti "trip down memory lane" sen verran lapasesta, eikä tästä mitään yhteenvetoa tunnu tulevan, että kai tämän kirjoittelun voi tältä erää lopettaa. Kaikille vanhoille kavereille ja sukulaisille Suomesta, että toki kaipaan teitäkin ja toivottavasti nähdään seuraavan kuukauden aikana. Yritän olla kertomatta liikoja sukeltamisesta, enkä ota itseeni, jos ystävällisesti kerrotte pitämään pääni kiinni, jos meinaa lähteä lapasesta, kuten tämä "yhteenveto".

Maista tuli nähtyä Filippiinejä, Malesiaa, Singaporekin muutaman tunnin ajan, Thaimaata ja Laosia. Se oli hyvin yhteenvedetty. Kysykää itse, jos jokin asia kiinnostaa. Henkilökohtaisesti tai ihan tuolla kommenteissa, miten ikinä haluatte.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

Perhentian jälleen kerran

Mitä tähän lisäisi pidempään jo ehtinyt miettiä mitä tästä vielä kirjottaisi. Koti poissa kotoa. Todella hienoja ihmisiä aivan järjettömän hienoissa maisemissa. Ei siellä paljoa mikään ollut muuttunut ja hyvä niin. Täydellisyyttä on turha rikkoa tai no voisi joku rakentaa pitkäaikaismajoitusta järkevään hintaan ja edes kohtuullisella laadulla. Ja oli Flora Baykin on rakentamassa uutta sukelluskauppaa, joka vaikutti todella vaikuttavalta, kun melkein valmiina sen näin. Ensi kerralla sitten jo loppuunrakennettuna.

Pakko suositella kaikkia käymään. Ei siellä merkkejä siitä ole, mutta toivottavasti sille ei tule ikinä käymään, kuten jollekkin Phi Phille Thaimaassa, joka on suunnilleen samaa kokoluokkaa saarena, mutta niin pitkään kun ei ainuttakaan tietä saarelta löydy, niin tuskin sitä tarvitsee liikaa pelätä. Ei tästä kirjoittelusta tule nyt mitään. Vielä ennen paluuta se yhteenveto ellei nyt Kuala Lumpurissa jotain ihmeellistä tapahdu.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

Seikkailua Kuala Lumpurissa

Oli kyllä hämmentävä päivä tänään. Perhentianilla toiseksi viimeisellä sukelluksella hajosi maski (kesti se n. 300 sukellusta), joten tänään kävin ostamassa uuden. Perhentianilta saatujen vinkkien mukaan matka vei paikallisjunalla ja taksilla kohti kauppaa jota taksi ei kyllä tiennyt, vaikka oli koko osoite ihan paperille kirjoitettuna. Kukaan keneltä yritti kysyä missä tällainen osoite saattaisi olla tuntui näyttävän eri suuntaan, niin alkoi olla vähän vittuuntunut olo. Jonkun ajan päästä löytyi kuitenkin KFC, jossa ilmainen netti ja pääsi tutkailemaan, ettei taksikuski pudottanut kuin 1,5km vinoon ja loppumatka menikin kävellen. Uusi maski löytyi ja vähän muuta pikkusälää ja oli Perhentianilta soitettu etukäteen käynnistäni ja sai vielä hyvät alennuksetkin. Paikan korttimasiina ei kuitenkaan jostain syystä toiminut ja automaatille saisin kyydin paikan omistajalta "hetken" kuluttua. Mukavaa jutella paikan työntekijöitten kanssa, mutta tämä hetki kesti n. 3h ja hyvin ehti ottaa pienet torkut paikan sohvallakin. Automaatilla käynnin jälkeen tämä ilmoitti, että voi heittää minut juna-asemalle samalla kuin menee kotiin. No kai siinä nyt vielä tunnin odottelee, kun parempaakaan tekemistä ole ja luotto taksisuhareihin aivan nolla. Automatkassa menikin sitten mukavasti melkein 2h KL:n perjantairuuhkissa ja päälle puoli tuntia junassa. Lopussa kuitekin kiitos seisoi, kun kävin vielä syömässä aivan loistavaa intialaista.

Kaikenkaikkiaan tähän maskin haku reissuun kului kaavailtuni 2-3h sijasta 9h. Tuota taksiseikkailua lukuunottamatta oli kuitenkin koko ajan hauskaa ja lopulta maksoin kaikista sälöistä, maskista, takseista sun muista alle puolet edellisen hajonneen maskin hinnasta eli ei se ihan huonostikkaan mennyt. Nyt väsyttää sen verran, että aika mennä varmaan nukkumaan.

Ehkä huomenna lisää Perhentianista ja vielä ennen lähtöä "loppuunveto" tästä "matkasta".

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

Lähdön hetki

Tämä on vähän venähtänyt heikon nettitilanteen takia Perhentianilla.

7.4. Tai se oli jo eilen ja nyt siitä kirjoittelen junaa odotellessa ja julkaisen tämän todennäköisesti jotain lisäillen huomenna joko Kota Bharusta tai Perhentianilta riippuen miltä näyttää ehtiminen viimeisiin veneisiin. Jos kaikki on ajallaan, niin ei pitäisi olla mitään ongelmia, mutta nyt ollaan kuitenkin Thaimaassa, joten veikkaan Kota Bharua.

Eilen ja sitä edellisenä päivänä oli kohtuullisen haikeaa hyvästellä kaikki uudet ja vanhat tutut viimeisen 9kk ajalta. Ehkä vielä hieman vaikeammaksi sen teki tietämättömyys siitä onko tulossa parin kuukauden päästä takaisin, kuten suunnitelma oli vielä pari viikkoa sitten. Niin ne asiat muuttuvat yllättävänkin nopeaan ja reilun parin viikon päästä asioiden pitäisi olla selvemmät itsellekkin. Siihen asti kuitenkin aion nauttia vanhojen kaverien näkemisestä ja muutamista sukelluksista siellä toisessa kodissa Perhentianilla, jonka jälkeen paluu Kuala Lumpurista Suomeen. Tuolta melko varmasti kirjoitan kuitenkin vielä uudelleen, koska tämä kerran on nimenomaan matkustusblogi ja pitkästä aikaa taas jatkuu sellaisena.

Vielä ei pahemmin Suomea ole ehtinyt ajatella, mutta mitä 2006-2007 reissun pohjilta osaan sanoa, niin Kuala Lumpurissa se tulee mieleen väkisin. Ekat pari päivää pitäisi viettään Helsingissä, jonka jälkeen pääosin Nokia-Tampere seudulla ja silloin pitäisi taas vanhan Suomen numeron vastata. Tämä osio on kirjoitettu Surat Thanin rautatieasemalla Thaimaassa.

8.4. Ja kyllähän Thaimaalaisten täsmällisyyteen pystyi taas luottamaan kuin junan vessaan ja juna oli 1h45m myöhässä, mutta Kota Bharun kierros ei kiinnostanut, niin menin sitten taksilla suoraan Kuala Besutiin, josta veneet saarille lähtevät ja tänne päästyäni muistui heti paikan hyvät ja huonot puolet mieleen. 

Huonoista majoituspuoli iski heti vasten kasvoja ja nyt kirjoittelen tätä dormista (jossa tosin olen ainoa asukas eli vähän tuuriakin mukana), kun ei järkevän hintaista majoitusta vain löydy ja silloinkin kun löytyy niin taso on ala-arvoista, mutta eipä näissä muuta kuin nukuta (ja näköjään kirjoitetaan blogia). 

Majoituksen löydyttyä sitten päästiin niihin hyviin puoliin eli vanhojen kavereiden jälleen näkeminen oli jotain aivan mieletöntä, ei vain ole sanoja. Jotain mitä Koh Phanganilta todellakin puuttui. Kierrellessä eri sukelluskauppoja porukkaa tulee joka suunnalta halaamaan kuin vanhaa sukulaistaan. Turtle Bayssa sitten olin juttelemassa, kun tiskin takaa Joe kysyy olenko missään täällä töissä? "En, miten niin", "Tekisitkö huomenna DM:n hommia?", "No mikäs siitä". Olinkin jo kysynyt millaiseen hintaan voisi T3 ja Sugar Wreckin sukellukset tehdä eli sen sijaan, että maksaisin niistä 100RM, niin saan saman verran rahaa kyseisistä sukelluksista. Eli säästöinä tuli jo monin verroin taksiin tuhlatut rahat. Joku päivä pitää käydä vielä isolla saarella poikkeamassa. Tänne voisi jäädä asumaan, mutta sitten päästään taas tuohon huonoon puoleen. Katsotaan vielä miten seuraavat päivät menevät, mutta parin viikon päästä pitäisi olla paremmin tiedossa jatkosuunnitelmat ja mitä ne ikinä pitävätkään sisällään. Tämä kirjoitettu Perhentianilla. Kirjoitan seuraavan parin päivän aikana loput mietteet Perhentianilta, jonne jo nyt kaipaa takaisin, kun jo 14h ehtinyt olla poissa. On se vaan hieno paikka ja todiste siitä ettei aina kannata mennä uusiin paikkoihin.

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

Enää 3 viikkoa Thaimaata

Eli "kotimatka" alkaa lähestyä. Vai pitäisikö sanoa lomamatka. Jokatapauksessa aika alkaa käydä vähiin tällä erää. Muutamia uusia kuviain tullut lisättyä taas. Mukana isän pyytämät kuvat uudesta veneestä.

-Arto, Koh Phangan, Thaimaa

Vihdoin uusi vene

On kohta viikko tullut uudella veneellä tehtyä töitä. Päivät loppuu ehkä tuntia myöhemmin kuin ennen, mutta positiivisena puolena herätyskelloa on viritetty 3 tuntia myöhäisemmäksi. Uusia kuviakin tullut lisättyä. Tästä eteenpäin esitellään keskimääräistä rankempi työpäivä,

-Arto, Thong Nai Pan, Koh Phangan, Thaimaa

Back to the future

Eipä tässä taas paljoa kirjoitettavaa ole, mutta ilmoitetaan nyt että ollaan hengissä ja pari päivää sitten tuli paluu tälle vuosisadalle, kun sain internetin talolle. Muutamia uusia kuvia sitten viime kerran.

-Arto, Thong Nai Pan, Koh Phangan, Thaimaa

Ei uutta auringon alla

Vuosikin vaihtunut jo pitkä aika sitten ja Phangan on hiljentynyt joulun ja uuden vuoden ruuhkien jälkeen. Sukeltamaan mennään suunnilleen joka toinen päivä ja ilmat ovat mitä loistavimmat, joten näinä vapaapäivinä viihtyy vallan mainiosti. Siltikin alkaisivat ne Eurooppalaisten talvilomat jo.

-Arto, Koh Phangan, Thaimaa