24.12.2011

Hyvää joulua

Eipä tässä muuta. Joulu tuli vapaaksi, kun tuulet ja aallot on liian kovat sukeltamiseen (tai siis veneelle päästä sukelluspaikoille).

-Arto

16.12.2011

Muutto valmis

Valitettavasti kaikki rahat meni siihen ja samalla kun turistit ovat lisääntyneet, niin ilmat ovat huonontuneet, eikä pääse tienaamaan. Joulua odotellessa. Tuonne viimeisiin kuviin on laitettu pari kuvaa uudelta kämpältä.

-Arto, Koh Phangan, Thaimaa

7.12.2011

Ylihuomenna muutetaan

Justiinsa palasin sopimasta kaverin ja kämpän omistajan kanssa vuokrista ja ylihuomenna on muuton aika. Jää käpyisen kokoinen bungalowi taakse ja edessä häämöttää ihan mukavan kokoinen talo ja vaikka sen joutuu kaverin kanssa jakamaankin, niin oma huonekkin on jo melkein koko vanhan bungalowin kokoinen, eikä hintaakaan tule kuin 1000b kuussa lisää. Lisäksi kunnon keittiö ja lämmin suihku jollaista en olekkaan ihan hetkeen nähnyt. Miinuksena nettiä joutuu uudessa paikassa odottamaan pari viikkoa, mutta jouluun mennessä senkin pitäisi olla kunnossa. Muuton pituus on yhteensä n. kilometri tai vähän alle.

-Arto, Thong Nai Pan Yai, Ko Phangan, Thaimaa

2.12.2011

Pikaista veneilyä odotellessa

Jouluruuhkat ei ole vielä päässyt vaivaamaan, mutta kuulemma parin viikon päästä on hyvinkin täyttä. Firma osti uuden pikaveneen, joka on vielä varikolla, kun siihen lisätään sukellustarvikkeita, kuten tankkien paikat, mutta senkin pitäisi olla viimeistään jouluun mennessä vedessä. Työpäivät lyhenevät kivasti 2-3h ja aamuherätyksiäkään ei ole kuin kahden reissun päivinä (eli kun asiakkaita on todella paljon). Kaikki Thaimaaseen tulevat vaan testaamaan sukellusvenettä H2o Scubaan.

Tuli tässä ajankuluksi vähän muokattua blogin ulkoasua ja lisättyä kaksi kuvaakin muutama päivä sitten. Kuvat löytyy edelleen vanhasta osoitteesta tai tuosta oikealta Latest photos-kuvia painamalla pääsee uusimpaan kansioon ja omasta kuvasta pääsee selaamaan kaikkia kansioita.

Niin ja tuohon oikealle tuli vielä lisättyä Project AWAREn adressi haiden suojelemiseksi. Siihen tietonsa kirjoittamalla AWARE tulee käyttämään nimeäsi listassa yrittäessään vaikuttaa eri maiden päättäjiin haiden suojelun parantamiseksi. Jos haluaa osallistua enemmänkin, niin linkistä pääsee myös tutkimaan enemmän mistä hommassa on kyse (siis muustakin merten suojelusta kuin vain haiden). Give sharks a fighting chance.

-Arto, Thong Nai Pan Yai, Koh Phangan, Thaimaa

27.11.2011

Hiljaista on, mutta hengissä ollaan

Eipä tässä muuta kuin ilmoistus hengissä olosta, kun mistään tähdellisemmästä ei ole kirjoitettavaa. Ensi kuussa pitäisi katsoa itselle uutta kämppää ja piakkoin pitäisi huhtikuulle Suomen reissukin ostaa eli nähdään silloin. Kirjoittelen taas, kun on jotain kirjoitettavaa tai olen noi Suomen lennot ostanut.

-Arto, Koh Phangan, Thaimaa

6.11.2011

Marraskuu

Eipä tässä paljoa ole tapahtunut. Töitä vaisusti, mutta ilmat on ihan hyvät, ettei sentään pelkkää miinusta, vaikka aika välillä monen vapaapäivän jälkeen käykin tylsäksi.

Tuli eilen "kallis" baarireissu. Kallis heittomerkeissä, koska Suomen mittapuulla tuo oli normaali tai halpa, mutta jokatapauksessa vähän erikoisempi reissu. Ilta oli mennyt ihan normaalisti siihen asti, että lähti kotia kohti, mutta Thongsalan keskustassa päätti mopo sitten levitä käsiin (ehkä 15km tänne missä asun). Tuohon kellon aikaan sitten yritän soittaa parille kaverille, jotka oli vielä baarissa, että mistä löytää halpaa hotellia Thongsalasta. Toki tuohon aikaan ei halvempien paikkojen respat ollut auki, mutta kuitenkin ehkä puolen tunnin etsimisen jälkeen löysin yhde 600b/yö paikan ja aamulla raahasin pyörän korjaamolle, jossa hoitivat pelin kuntoon kolmessa tunnissa ja siitä toiset 600b ja kun baarissa oli mennyt ehkä tuo sama 600b aiemmin, niin eihän alle 50e baarireissua oikeasti kalliina voi pitää ja jättämällä väliin torstain full moonit on nuo rahat jo säästetty takaisin.

-Arto, Thong Nai Pan Yai, Ko Phangan, Thaimaa

18.10.2011

Takaisin sorvin ääreen

Eli Phanganille on palattu ja eilen kävin jo sukeltamassakin. Monsuunista ei vielä tietoakaan ja auringon paistetta luvattu koko viikoksi. Valitettavasti turisteja on sen verran vähän, ettei sukeltamaan pääse kuin pari kertaa viikossa.

Bangkokissa tulvii tai niin joka uutisessa lukee. Onhan se tottakin ja varsinkin Bangkokista vähän pohjoiseen ihmisiä on todella hädässä. Samalla voi kuitenkin sanoa, ettei ne tulvat kuitenkaan vaikuta suurimman osan ihmisiä elämään edes Bangkokissa. Tosin itse jätin oman Bangkokin visiittini vain päivän mittaiseksi, vaikkei sillä loppujen lopuksi olisi ollut juuri merkitystä. Eri uutislähteiden toitotus asiasta sai vain lähtemään aiemmin pois.

Tuli muuten tehtyä havainto kuinka maailmantalouden on pakko olla kuralla, kun uutta konetta etsiessä vaelteli Bangkokin keskustan ostoskeskusten läpi. Talous ei voi olla kunnossa, jos Siam Paragonin Ferrari-kauppa oli vaihtunut Fiateja myyväksi puljuksi. Ihan näin toivoton tilanne ei kuitenkaan ole, sillä viereisistä kaupoista on kuitenkin mahdollista poistaa Bentley, Lotus, BMW, Jaguar, Maserati tai vaikka Lamborghini (jolla näytti menevän varsin mukavasti, kun liikkeen eturivissä olleet kaksi autoa oli varustettu MYYTY-kylteillä).

Jokatapauksessa omaan kantoon tarttui uusi Acerin läppäri, mutta eipä siitä sen enempää.

Ja numero on nykyään +66807861601,

-Arto, Thong Nai Pan Yai, Ko Phangan, Thaimaa

12.10.2011

Uusi viisumi taskussa

Meni tama Laosin kierros vahan erilailla kuin suunnittelin. Etela osaa maata ei mitaan asiaa sateiden takia ja pohjoisessa ei nuo pari lahinta paikkaa kiinnosta (nahty jo aiemmin ja tylsiksi tai muuten vain ankeiksi todettu), joten pysytaan visusti paakaupungissa. Bonuksena taalla on kuitenkin huomenna jotkut isommat juhlat ja lohikaarmevene-kisojakin pitaisi olla. Rantakatu on ottanut jo koko viikon ennakkoa juhlaan ja joka ilta kovaa menoa (siihen asti etta kaikki menee kiinni 23.30).

Perjantaina pitaa sitten lahtea takaisin Bangkokiin ja toivoa, etta ehtisi tulvien (taalla ei ole satanut kertaakaan parin paivan aikana) alta karkuun Phangania kohti. Uusi tupla-entry viisumikin on hallussa eli niiden kanssa ei tarvitse ressailla ennen huhtikuuta (mita nyt pari Samuin kierrosta ja tammikuussa Myanmarin rajalla kaantyminen).

Pistetaan viela iskalle kiitokset vierailusta, vaikkei sukelluskorttia saanutkaan (ensi kerralla sitten pysytaan mopoista kaukana).

-Arto, Vientiane, Laos

9.10.2011

Sukkia ja kenkiä

Kovaa vauhtia matkalla kohti laosia. Yhden yön pysähdys Bangkokissa ja illalla lähtee juna. Bussimatkalla tänne tuli vedettyä kengät jalkaan kovin kylmän ilmastoinnin takia. Sellaisia ei ollutkaan tullut kokeiltua sitten Singaporen huhtikuussa. Isona miinuksena läppäri sanoi sopimuksensa irti ja tämäkin kirjoitetaan kännykällä.Kävin jo vilkuilemassa uutta ja näyttäisi sellainen 400e kirpaisevan uusi. Kaikki muu onkin jossain tallessa, mutta sukelluslogi sukelluksen 103 jälkeen löytyy vain tuolta. Ja monsuunia varten ladattu leffakokoelma ja puoliksi lataamassa ollut x filesin menetykset harmittavat myös. Pitää nyt vielä Laosin matkan verran yrittää saada toimimaan mutta sitten pitää panostaa, koska viikon putkeen kestäviä sateita ei kestä selvinpäin ilman jotain ajanvietettä eli vähän säästää heti takaisin. Ensin kuitenkin Laos.

 -Arto, Bangkok, Thaimaa

25.9.2011

Parempia uutisia

Eli edellisessä blogissa kirjoitetun tapauksen nainen pääsi eilen sairaalasta. Oli ilmeisesti ollut vielä joku tulehdus keuhkoissa, jonka takia sairaalareissu venyi.

Itsekkin päässyt jo normaaliin rytmiin sukeltelemaan. Iskäkin on tulossa käymään ensi viikolla ja 8.10. alkaa Bangkokin ja Laosin parin viikon reissu. Ekaa kertaa tulee Bangkokiinkin mentyä sitten 2007, kun siellä tuli useampi kuukausi vietettyä vaihto-opiskellessa.

-Arto, Thong Nai Pan Yai, Ko Phangan, Thaimaa

20.9.2011

Tärinöitä

Oli tänään sukellusuran paskin päivä. Ja sukellus oli yksi parhaista.

Älkää kiitos valehdelko terveyskyselyyn. Varsinkaan jos kyseessä on paha astma.

Oma sukellus ohi ja just tullut pintaan, kun kaveri kysyy voinko auttaa yhtä sen asiakasta veneelle. No mikäs siinä ja kaveri jatkaa muitten sukeltajiensa kanssa takaisin alas. Nainen valittaa ettei saa henkeä kunnolla. Ei mitään ota ihan rauhalla ja makaa selällään, niin vedän sut veneelle. Hetken päästä nousee takaisin pystyasentoon ja valittaa ettei saa henkeä ja sillä on astma. Mitä vittua nyt? Samat ohjeet ja jatketaan vetämistä naapuriveneestä kolme instructoria tarjosi apua ja hyppäsi veteen auttamaan vetämisessä. Ehkä 10m jäljellä ja naiselta tulee vaahtoa suusta ja menettää tajuntansa. Jollain ihmeellä ja 6 henkilön voimin (painoa min. 100kg) saatiin amerikkalainen veneeseen ja kun sain rimpuiltua itseni varusteista pois ja näin tämän naisen silmät, niin olin varma, että se on jo kuollut. Toinen instructor kuitenkin tokaisi että hengittää ja laitettiin samantien happinaamari ja lähdettiin satamaa kohti (jätettiin 4 kaveria veden alle. Toki sen jälkeen, kun saatiin toiselta veneeltä varmistus, että poimivat heidät mukaansa). 5 min myöhemmin nainen palasi tajuihinsa ja alkoi saada vähän väriäkin takaisin. Satamassa vaihto ambulanssiin ja saaren halki sairaalaan ja koska oma (siis tämän naisen) kouluttaja jäi sukelluspaikalle ja olin samasta firmasta, niin mukaan sairaalaan, josta palasin reilu tunti sitten.

Sairaalassa lääkäri tuli parin tunnin jälkeen (välillä kävi sanomassa, että on ok) kertomaan, että vettä on vähän keuhkoissa ja joutuu tämän takia jäämään yön yli sairaalaan, mutta muuten on kunnossa ja että tehtiin sillä kahden hengen tiimillä (yksi näistä aiemmin auttaneista jäi vielä satamaan asti auttamaan) kaikki niinkuin pitikin. Ja juuri kun olin lähdössä vietiin tätä naista huoneesta toiseen, niin kiitti avusta. Vähän helpotti tuossa vaiheessa, mutta edelleen pienet tärinät päällä, että ajattelin purkaa vähän tännekkin, jos saisi päähän selkeyttä asiaan.

Mitä tästä opimme? Älkää valehdelko terveyskyselyihin. Ne kysymykset on siellä jostain syystä. Tätä naista ei  olisi päästetty sukeltamaan, jos olisi vastannut rehellisesti kyllä kysymykseen astmasta.

Jospa tässä kohta rauhoittuisi "normaaliin" tilaan.

-Arto, Thaimaa

29.8.2011

Samuin kierros

Tulipahan tehtyä yhden yön mittainen reissu viereisellä Ko Samuin saarella viisumiasioiden takia. Tähän mennessä on vältetty nämä kaikki Thaimaan pahimmat rysät ja vaikka koko saarelta ei löydy enää rauhallista rantaa (ainakin pari isoa resorttia joka rannalla pitää siitä huolen), niin olisi silti voinut valita jonkun muun kuin Chawengin. Tämä "ranta" kuuluu varmaan Pattayan ja Phuketin Batong beachin jälkeen näihin Thaimaan "pahamaineisiin" kohteisiin ja tuli paikka valittua kaverin suostuttelusta, että pitää se nähdä, jotta tietää mitä vältellä.

Vaikka meno olikin vähän parempaa, mitä omissa kauhuskenaarioissaan pähkäillyt, niin siltikään ei voi ymmärtää mitä ihmiset tässä näkevät, että menevät tuonne lomalle, vaikka tämän Phanganin tai Krabin ympäristön sijaan. Ranta oli kyllä ihan ok, kun sinne vihdoin lyösin (päätieltä rannalle oli lähes mahdoton päästä) ja hyvin ymmärtää miten 70-luvulla ekat reppureissaajat tuossa paikassa näki. Kunpa olisi päässyt paikalle loiston aikoihin 90-luvun alussa, kun rannan vierellä oli bungalowi-kyliä, sillä maisemiltaan paikka oli kerrassaan loistava (samaa tapahtuu Phanganinkin puolella, josta löytyy enää kourallinen rantoja, joita ei isot resortit ole vielä vallannut).

Sitten siihen toiseen puoleen eli rannalle ei enää pääse kunnolla ja majoituksista, joista olisi edes mahdollista nähdä rannalle saa maksaa kolmenumeroisen määrän euroja yöltä (halpoja majoituksia löytyy vähän kauempaa ja niiden tasosta voi antaa ehkä isoimman plussan rannan nykytilaan). Eikä se rantakaan erikoiselta enää näytä, kun vieri vieressä toistaa isompia resortteja. Yöelämässä sitten riitti kauniita naisia ja sellaisiksi itseään mieltäviä vetämään sisään ensin baareihin (jossa heidän juomisensa kustannetaan) ja myöhemmin tyrkyttämässä itseään maksulliseksi yöseuraksi.

Tänään tuli aamusta hoidettua viisumiasiat ja pärrättyä saaren ympäri motskarilla. Yöelämästä ei pysty sanomaan, mutta samaa kaavaa tuntuivat muutkin rannat noudattavan isoine resortteineen, mutta ainakin pienemmillä niistä näytti olevan vielä jonkun verran halvempaakin majoitusta rannan vieressä.

No onpahan nähty, eikä toista kertaa tarvitse (joulukuussa sama viisumirumba hoidetaan päivävisiitillä). Paitsi pomo on ehdotellut Scubapron teknikko-kurssia (vai mikä olisikaan hyvä suomennos niiden regulaattorien huoltamiseen valtuuttavasta kurssista) marraskuulle, josta maksaisi puolet. Pitäähän tuo tehdä, jos lopulta tuosta suunnitelmasta tulee valmista. Hyvä lisä CV:hen ja lisäansaitsemisia firman regulaattorien huollosta (ja säästöä oman vastaavan huollosta). Niin kurssi järjestetään Phuketissa Batong beachillä eli tullee nähtyä sekin aikanaan.

-Arto, Thong Nai Pan Yai, Ko Phangan, Thaimaa

10.8.2011

Työläisen arkea

Eipä ole paljoa kirjoiteltavaa ollut, niin eipä ole tullut kirjoiteltuakaan. Elämä Koh Phanganilla sujuu mukavasti, vaikka muuta saarta (siis omaa biitsiä lukuunottamatta) ei olekkaan vielä tullut nähtyä (ylihuomenna on eka vapaapäivä niin tulee tämäkin suoritettua). Uusia kuviakin tuli laitettua mm. tänään kuvattu frogfish. Eipä muuta.

-Arto, Thong Nai Pan Yai, Koh Phangan, Thaimaa

16.7.2011

Koh Phangan

Nyt on saavuttu Koh Phanganille ja työtkin jo alkoi. Jos jotakuta kiinnostaa tulla sukelluskurssille tai ihan vaan muuten sukeltamaan niin H2O diversista voi tulla kyseleen. Thong Nai Pan on alueen nimi ja kaikin puolin vaikuttaa edelleen leppoisalta paikalta, vaikka 4 vuoden takaisesta kehittynytkin huomattavasti. Huomenna sitten ekat sukellukset täällä, joten sen arvioiminen jätetään seuraavaan kertaan. Tällä viikolla pitäisi vielä skootteri ostaa, jonka jälkeen onkin kaikki tarvittava. Majoituksen hinta on täällä aikalailla sama kuin Perhentianilla, mutta taso onkin sitten todella paljon parempi.

Uusi puhelinnumero on muuten +66883956115.

-Arto, Thong Nai Pan Yai, Koh Phangan, Thaimaa

12.7.2011

Ensimmäistä päivää poissa Perhentianilta

Eli sitten huhtikuisen Singaporen pyrähdyksen jälkeen jatkunut saarielämä päättyi. Toisaalta sen pitäisi taas jatkua paria päivää myöhemmin Thaimaan Koh Phanganilla. Tällä kertaa saari on sentään vähän isompi ja sieltä löytyä teitä ja kaikkea. Huomenna siirtyminen Thaimaan puolelle ja suunnitelmissa on ainakin syödä pekonia ja muita porsasperäisiä tuotteita sitten helmikuun (taisin huhtikuussa syödä kerran kinkkua leivällä, jota Antonio oli jotenkin salakuljettanut maahan). Tänään tuli jo käytyä Pizza Hutissa pahimpiin pizza vajareihin.

Koh Phanganista lisää kunhan pääsee ensin asettumaan sinne päivää ennen täyttä kuuta.

-Arto, Kota Bharu, Malesia

6.7.2011

Maisema vaihtuu

Eli sunnuntaina on aika nostaa kytkintä ja siirtyä muualle. Valitettavasti Perhentianin sesonki on varsin heikko ja itsellä jäänyt työt hyvinkin vähäisiksi. Viimeisen kuukauden aikana ollut 8 päivää töitä, mutta vakituista paikkaa ei ole löytynyt. Sunnuntaina matka jatkuu Kuala Lumpuriin ja sieltä todennäköisesti Balille tai Tiomanille Malesiassa (riippuen parista asiasta, mutta Bali on paljon todennäköisempi). Eipä tässä sen kummallisempaa. Kirjoitellaan taas myöhemmin, kun on taas kirjoiteltavaa.

-Arto, Perhentian, Malesia

4.6.2011

Muuttopäivä

Sellaista tapahtunut viime kerrasta, että tuli muutettua tänään halvemman majoituksen perässä. Matkaa tuli ehkä kilometri ja saarikin vaihtui Perhentian Besarista Perhentian Keciliksi. Töiden etsintä jatkuu edelleen, mutta eiköhän se vielä kohta tärppää.

-Arto, Perhentian Kecil, Malesia

24.5.2011

Nyt saa opettaakkin

Eli "opetuslupakin" meni läpi systeemistä eli nyt saa sitten opettaa sukeltamista. Ketään kiinnostuneita? Open water, advanced rescue tai divemaster. Tuli laitettua muutama uusi sukelluskuvakin. Ehkä jossain vaiheessa laitan kuvia ihmisistäkin IDC:n ajalta, mutta katsotaan nyt. Töitä etsiessä.

-Arto, Perhentian, Malesia

19.5.2011

Nyt instructor

Kaikki harjoitukset ja muut systeemit takana IDC:stä ja IE:stä. Kohta alkaa juhlat ei muuta. Onnea kaikille muille 9 uudelle instructorille ja kiitokset Azman, Dalton ja Anand ja Zamanillekkin omana DM-ajan instructorina.

-Arto, Perhentian

15.5.2011

IDC lähenee loppuaan

Nyt on ohi päivä 10 IDC:stä (instructor development course). Vielä yksi päivä jäljellä ja sitten 3 päivää IE:tä (instructor examination). Olo on aika tyhjä tällä hetkellä, kun ei ole juurikaan tekemistä, kun viimeiset 9 päivää on opiskeltu sellaista vähintään 12 tuntia päivässä. Sen jälkeen sitten pitäisi alkaa "oikea elämä".

-Arto, Perhentian, Malesia

8.5.2011

Hyvää äitienpäivää

Erityisesti omalle äitille ja mummuille, mutta myös muille.

-Arto, Perhentian, Malesia

29.4.2011

Evolution of the photographer

Kirjoitetaan nyt toisena päivänä putkeen, kun jotain tapahtunutkin. Tai no jotain, mutta tuon uuden kameran oston jälkeen on Mat Yie opettanut vähän vedenalaisen kuvauksen kikkoja ja pitää sanoa että itsekkin olen vähän hämmästynyt tuloksista. Varsinkin tämän päivän osalta (latoin 10 kuvaa päivän mitalta ja vaikka onkin parhaita kuvia poimittu, niin sen näkee niistäkin) kuvien paraneminen sukellukselta toiselle on silmin nähtävä. Eli kavereille uusia kuvia ja jos joku haluaa oikeasti oppia kuvaamaan vedenalla, niin Perhentianin Flora Baysta voi tulla Mat Yien workshoppia. Toki tässä on vielä matkaa todella hyviin kuviin, mutta ihan tyytyväinen pitää olla. Omia kuvia voi katsella normaalisti tuosta latest photosin alta oikealta ja itse mestarin kuviin tästä. Eipä tässä muuta tällä kertaa paitsi muck diving kunniaan.

-Arto, Perhentian, Malesia

28.4.2011

Singapura ja IDC alkaa kohta

Kai sitä taas pitäisi jotain kirjoitella, kun tuli Singaporessakin käytyä vähän ostoksilla. Vieläkään ei voi maata suositella kenellekkään ja jos tulee vielä vastaava tilanne eteen, niin käyn ennemmin Thaimaan rajalla ja otan bussin KL:ään, joka ajaisi suunnilleen saman asian kuin tuo reissuni. Onpahan uutta tavaraa ja uudet 90 päivää oleskeluaikaa Malesiassa. Uusia kuviakin latasin muutaman pitkästä aikaa. Vielä on 3 päivää aikaa sukellella ennen kuin IDC alkaa.

Niin ja tuli nähtyä Sakukin Kuala Besutissa paluumatkalla Singaporesta. On pikkusaarella viikonlopun yli ennen paluuta Penangille ja kai sitä illalla pitää mennä tuolla poikkeamaan.

Niin ja uusi puhelinnumerokin on saatu, jonka pitäisi toimia saarella vähän paremmin 010-5712216. Malesian suunta vielä eteen niin voila.

-Arto, Perhentian, Malesia

17.4.2011

Pari viikkoa edellisestä

Eipä täällä ole itään merkittävää tapahtunut viime kerran jälkeen. Ilmat on tosin parantunut ja noin viikon on nyt aurinko paistanut lähes tauotta (öitä lukuunottamatta). Niin ja tietenkin käännyttiin oikeasti ammattilaiseksi eli saatiin tehdystä työstä "palkkaa" eli siis tippejä, kun instructor-kurssiin asti työskentelen ilmaiseksi. Tähän mennessä saanut puolikkaan vodkapullon ja vähän rahaakin.

-Arto

4.4.2011

Divemaster

Eli nyt on kaikki hommat tehty ja elämä sukellusmestarina alkaa. Ylösalainen snorkkelitesti on yllättävän vittumainen, mutta edelleen hengissä viime illasta. Onnittelut myös Floralle samasta suorituksesta tännekkin, vaikkei tätä osaakkaan lukea. Nyt sukellukset jatkuu suunnilleen samaan malliin, mutta ammattilaisena.

-Arto, Perhentian, Malesia

31.3.2011

IDC, IE, DM ja ties mitä

Kirjoitellaan vähän kuulumisia, kun ei vähään aikaan ole tullut. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, siis sukelluksen ulkopuolella, joten kirjoitetaa siitä. Maaliskuun IDC (instructor developmental course) ja IE (instructor exam) on nyt ohi ja pakko sanoa että omaa vastaavaa varten toukokuussa oli erittäin hyvä kokemus avustaa kyseistä kurssi viimeisten parin viikon aikana ja näki vähän miten porukka meni tuosta IE:stä läpi. Pitäisi sitten itsellä olla huomattavasti helpompaa myöhemmin. Oma DMT (dive master trainee)-aika alkaa lähestyä loppuaan ja todennäköisesti seuraavan viikon aikana pitäisi saada viimeiset hommat siitä suoritettua. Tuon jälkeen pitää jonkun verran sukelluksia saada lisää ennen kuin voi aloittaa IDC:n (alkaa 3.5.), joten pysynen samassa paikassa tuon välin, kun täällä saan sukeltaa ilmaiseksi. Pikkusaarella olisi ehkä pienet mahdollisuudet jopa tienata vähän, mutta rahat olisivat sen verran pienet ja sukellusten määrä sen verran iso kysymysmerkki freelancerina, että taidan ottaa kuun rauhassa sukellellessa täällä ja valmistautuessa tulevaan koetukseen. Ensi kertaan.

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

20.3.2011

Sukellukset jatkuu

Eipä tässä paljoa ole tapahtunut viime kerran jälkeen paitsi ilmat parantunut ja sukellukset jatkunut normaalisti.

Tänään esittelyssä Batu Layar, josta puhutaan myös sail rockina, joka on aika outo nimitys, kun paikasta ei sellaista kiveä löydy. 18 max ja ihan hienoa korallia. Bambuhaita ja rauskuja näkee aika usein ja tänään sai bonuksena sellaisen parinkymmenen bumbhead parrot fishin parven. Muuten saatu aloitettua Nitrox-sukellukset, jotta sitten myöhemmin saa special instructorit siihen. Täältä ei kovin montaa hyvää Nitrox-sukelluspaikkaa löydy (Sugar wreck, Vietnamese wreck ja Black reef poislukien, joissa haluaa vähän enemmän pohja-aikaa siellä 20-30m maastoissa), mutta onpahan noi sertifikaatit hallussa ja onhan se mukavaa kun on sukelluksen pirtee olo kuin Vegasissa olisi kasinolla.

-Arto, Perhentian, Malesia

10.3.2011

Land locked

Toista päivää putkeen jo jääty rannalle. Toi nyt ei oikeastaan ole totta, kun käytiin eilen toisen DMT:n (dive master trainee) kanssa katsomassa yhtä sukelluspaikkaa läheltä ja näkyvyys oli luokkaa etten nähnyt räpylöitä. Toissa päivänä alkoi kesken sukelluksen myrsky (sukellus oli varmaankin paras mitä tähän mennessä täällä tehnyt), jonka jälkeen eilen käytiin tosiaan tarkastamassa voiko tuolla sukeltaa ja tänään (vaikka parin päivän sateiden jälkeen ilma muuten näyttää ihan loistavalta tuulta lukuunottamatta) ei kukaan ole edes yrittänyt. Muuten päivät menee edelleen sukelluksen parissa, vaikka veteen ei pääsekkään. Pari kuvaa tuli taas lisättyä vanhaan kansioon.

Esitellään nyt ensimmäisenä paikkana T3, Three brothers tai Terumbal Tiga millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Paikka sijaitsee ison saaren itärannalla eli alueella, jossa on todella usein kova merenkäynti, mutta näkyvyyden osuessa kohdilleen on todellakin sen arvoinen sukellus. Maximi syvyydet on jossain 20-24m tietämillä. Itse paikka on kasa isoja kiviä, joista 3 nousevat pinnan yläpuolelle. Rykelmän keskeltä löytyy hyviä swim through'ta (?). Kivistä kasvaa hyvän näköistä korallia, joka tuntuu olevan erittäin hyvässä hapessa (kuulemma viime vuonna oli poikkeuksellisen lämmin vuosi ja monessa sukelluspaikassa näkee korallien haalistumista, joka tosin on paranemassa, kun veden lämpötilat on palannut takaisin 30 tienoille, mutta T3:lla tuota ongelmaa ei näe) ja kaloista paikalla näkee sekä riuttakaloja, että välillä syvänmeren kaloja huippukohtina silloin tällöin nähtävät isommat hait.

-Arto, Perhentian, Malesia

4.3.2011

Filippiinit ja leopardihai (tai seeprahai ihan miten vaan haluaa)

Nämä kaksi eivät siis liity mitenkään toisiinsa (tai kai noita sielläkin uiskentelee, mutta itse en nähnyt). Enpä oikein keksi miten tämän vetäisi yhteen, mutta helvetin hieno maa. Heikkoja lenkkejä ei kohdalle osunut (paitsi ehkä Siquijor, koska siellä satoi melkein koko ajan ja El Nidon kylä, jka ei sitten millään luonnistunut). Coron ja Busuanga (siis samaa paikkaa) menevät taas ykkössuosikikseni tuolta ja tuonne on vielä pakko joskus palata. Rahaa siellä palaa aikalailla Thaimaan verran eli 20€ päivässä pärjää hyvinkin, mutta ehkä 5€ lisää niin pärjää helpommin (tuohon ei sitten tosiaankaan ole laskettu sukelluksia, mutta ei niitä päväbudjetteihin voi laskeakkaan). Oikein kituuttamalla ja halvimpia majoituksia tosissaan etsimällä (monesta paikasta pystyy löytämään majoitusta 250p tienoille, mutta taso on mitä on ja kalliimmat paikat pitää sitten skipata) päässee lähemmäs 10€.

Sitten paluu tänne Perhentianille. Tuo puhelinnumeroni on siis edelleen käytössä. Kuntoilun kannalta kävelen päivittäin biitsin toiseen päähän katsomaan viestit ja emailit, joten ne kyllä varmasti saan. Soittoihin vastaaminen taas onkin vähän hankalampaa.

Sitten sukellusosioon, jossa ajattelin ruveta esittelemään Perhentianin sukelluspaikkoja, mutta toki isoimmat kohokohdat mainitsen edelleen. Näkyvyys on lähtenyt hyvin nousuun, kun ekalla sukelluksella se oli ehkä vähän yli 5m, joka jäi päivän ainoaksi. Tänään päästiin jo 20m, joka on täällä aika normaali ihanteen ollessa 30m. Tänään tuli ensimmäisellä sukelluksella sitten nähtyä ensimmäinen ”isompi” (valashait nähtiin vain snorklaamassa ja aiemmin näkemäni hait ovat olleen max. 1m) hai, kun pohjassa mötkötti pari metrinen leopardihai (kuvia tästä on jo ladattu). Hyvin pääsin asemiin ottamaan kuvan parin metrin päästä suoraan edestä, kun joku pelästytti sen ja tämä lähti liikkeelle, joten se ”paras” kuva jäi puoli haita pois, mutta tuo takaapäin otettu on omasta mielestä ihan onnistunut. Tekstiä alkaa olla jo sen verran, että jätetään sukelluspaikkojen esittelyn aloitus ensi kertaan. Leopardihai tuli vastaan Lang Tengahin saaren (20min venematkan päässä) edustalla. Joku sanoi, että se on seeprahai ja piti tarkastaa ja molempia nimiä käytetään, vaikka leopardihailla wikipedia löytääkin toisen lajin.

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

1.3.2011

Ei se ihan putkeen mennyt

Hienosti hoidettu toi paikallisen liittymän hankinta, kun toimii vain toisessa päässä biitsiä eli sellaiset 500 metriä saa kävellä, jos haluaa kännykkää käyttää ja toisen liittymän saa vain rannasta eli tässä menee jokin aika että saa toimivan puhelimen. No ainakin Angry birdsiä pystyy pelaan ja päivät sukeltaan, joten voisi se huonomminkin mennä.

-Arto, Perhentian Besar, Malesia

28.2.2011

Shoppailua

Shoppailu on vaarallinen laji täällä Kuala Lumpurissa. Släpärit hajosi, joten sellaisia ja mp3-soitinta ja snorkkelin suupalaa lähdin ostamaan. Nyt on LG optimus one-puhelin, shortsit, kahdet släpärit ja sukelluslamppu ostettu, mutta uuteen snorkkeliin en sentään sijoittanut vajaata paria kymppiä.

Reefin släpäreissä on se huono puoli että kun ostat yhdet niin ei muut enää kelpaa. No Reefiä myyvää kauppaa ei löytynyt mistään, mutta Quiksilverillä oli tarjous, että shortsien ostajalle släpärit kaupanpäälle, joten kai noi nyt menettelee. Luonnollisesti Reefiä myyvä kauppa tuli vastaa 5 minuuttia myöhemmin, joten nyt on kahdet släpärit, mutta eipä tuo varmaan haittaa. Mp3-soittimet sen sijaan olivat joko yhtä kalliita kuin puhelimet tai sitten niissä ei ollut muistia juuri ollenkaan niin ostin sitten puhelimen, kun halvalla sai. Sukelluskauppa jota etsin oli muuttanut, mutta löytyi toinen, jolla ei tietenkään ollut tusan snorkkeliin varaosia, mutta sopivan kokoinen sukelluslamppu kuitenkin tarttui matkaan. En kuitenkaan alistunut snorkkelin kanssa, joten itselläni on vielä jäljellä suupalaton-malli. Nyt odottelen leffan alkua ja sen jälkeen suoraan hostellille odottelemaan yöbussin lähtöä, ettei vain tule ostettu lisää tavaraa. Tämä kirjoitus on muuten kirjoitettu tällä uudella puhelimella, joka muuten tuli yllättävän halvaksi 799RM puhelimesta ja 150RM 16GB muistikortista eli yhteensä jotain 230€, jonka saa näköjään Suomesta tuohon hintaan halvimmillaan ilman muistikorttia eli on toi elektroniikka täällä edelleen vähän Euroopan tasoa halvempaa. Noi mp3-soittimet jota etsin, niin maksoi 449RM joku Sonyn rupunen 4GB vehje ja sitten iPodit olisi ollut puhelinta kalliimpia (tai shufflet suunnilleen samoissa hinnoissa) ja Kiina-kopioihin en kajoa, kun mitään luottoa, että toimisi vielä viikonkin päästä. Vähän tuli lisäiltyä hintatietoja ja korjailtua kirjoitusvierheitä koneella

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

25.2.2011

Our island paradise

Viimeinen yö Coronissa (tai oikeastaan sitä ei vietetty täällä) takana ja vihdoin sai porukan kasaan (tai oikeastaan liityin porukkaan) mennä autiolle rannalle (oli ihan oma saarikin) yöksi. Eipä tuosta varmaan enempää keksi sanoa, mutta sanotaan että suosittelen. Ruuat ja juomat päiväksi ja yöksi ostettiin torilta ja koko yölle matkoineen, ruokineen ja juomineen (majoitus luonnollisesti ilmaista riippumatossa tai makuupussissa rannalla tai missä kukin nukkuikin) oli 550 pesoa eli alle kymmeneen euroon selvittiin, vaikka ruokien puolesta mentiinkin vähän överiksi reilulla kahdella kilolla hummereita ja mitä kaikkea siellä syötiinkin. Kuvat sain ladattua jo, joten ne kertovat tarinan tarpeeksi hyvin.

Muutaman tunnin päästä yhdeksi yöksi Manilaan ja sitten kahdeksi Kuala Lumpuriin ennen Perhentianille siirtymistä, joten ehkä toisessa noista teen jonkinlaisen yhteenvedon Filippiineistä, mutta sanotaan jo nyt että tämä menee ihan kärkisuosikkeihin (ei ihan Laosin tasolle, mutta ehkä sieltä on aika jo kullannut muistoja), eikä pistäisi ollenkaan vastaan, jos eka sukellusduuni löytyisi täältä, mutta sen näkee sitten kolmen kuukauden päästä.

-Arto, Coron Town, Filippiinit

23.2.2011

Hylkyjä, kirahveja ja raidallisia hevosia

Noiden ensimmäisten takia tänne tultiin, mutta niin paljon muutakin täältä löytyi. Noista sukelluksista enemmän myöhemmin, mutta yhtä lukuunottamatta (se pääsi pakoon ja piileskelemään saaren toisella puolella reilut pari viikkoa) kaikki hylyt on upotettu samana päivänä amerikkalaisten päästyä yllättämään japanin laivaston rahtilaivoja ilmahyökkäyksellä. Sen sijaan noi kirahvit ja seeprat pääsi vähän yllättämään, mutta Busuangan (saari, jossa tämä Coron town sijaitsee) saaren pohjoispuolella on pieni Caluitin saari, jonne 70-luvulla presidentti Marcos päätti pystyttää henkilökohtaisen safarinsa ja toi sinne Keniasta 80 eri eläinlajia, joista 5 löytyy sieltä edelleen. Tänään sitten tuli kierretty moottoripyörällä saari, joten pitihän tuollakin samalla poiketa. Onpahan nähty luonnossa eläviä seeproja ja kirahveja, vaikkei Afrikassa olekkaan tullut käytyä. Villeistä ei oikein voi puhua, kun eivät tuntuneet ihmisistä pahemmin välittävän, mutta kuitenkaan eivät ole mitenkään aidattuja ja muutenkin elävät vapaasti miten haluavat (paitsi yksi kirahvi joka on aitauksessa, jota varmaan hieman vituttaa, kun 4 muuta kirahvia hengaili vapaana tämän näkökentässä). Niin ja kuumassa lähteessäkin (muussakin kuin kohta mainittavassa Barracuda-järvessä) tullut käytyä, mutta siinä ei ollut mitään erityistä. Jos pitäisi toinen valita niin Palawanilta niin kannattaa ehdottomasti tulla ennemmin tänne kuin El Nidoon. Kaupunkikin on huomattavasti viihdyttävämpi ja halvempi.

Ja sitten sukellusosioon. Maanantain eka sukellus oli Barracuda lake, joka mielenkiintoinen tapaus vaikkakin kohtuullisen tylsä sukellus. Pinnalla veden lämpötila oli 30 jota jatkui 13m asti, josta alaspäin lämpötila alkoi nousta (järvi on kuuman lähteen päällä) ja lämpimimmillään lämpötila oli 37 (jollain kävi 38 ja kuulemma ihan normaalia saada vähän päälle 40 lämpötilojakin). Eipä ole ikinä 30 asteinen vesi tuntunut niin kylmältä kuin noustessa tuolta ylöspäin. Tuon jälkeen ekat kunnon penetration hylky-sukellukset. Molemmat maanantaiset hylyt oli Japanin armaeijan rahtilaivoja. Ensin Kogyo Mare, jonka kohokohta oli kokonaisena säilynyt (pää lyö tyhjää niin kirjoitetaan englanniksi) teloilla kulkeva bull dozer. Toisena Olympia Mare, jossa pääsisi menemään melkein koko hylyn mitan (vajaat 200m) sisällä (tosin itseltä jäi viimeinen ruuman osa näkemättä kahden ryhmästä mentyä liian vähille ilmoille. Kohokohtana tuosta ehkä konehuone ja pari aivan jäätävän kokoista höyrymoottoria ja yllättäen eteen tupsahtanut reilumman kokoinen bat fish.

Eilen sitten tuli tehtyä kaksi sukellusta lisää Akitsushima ja Taiei Maru. Ensimmäisestä löytyi IT-tykki ja tordedon hylsy. Toinen oli varmaan sukelluksena yksi hienoimmista, kun pääsi menemään laivan toiselta puolen läpi toiseen suuntaan ja toiselta toiseen. Mitään erityistä kohokohtaa tuosta ei kuitenkaan löydy, muttta eipä sillä niin väliä. Sukellukset jatkuu sitten viikon päästä Perhentianilla Dive Master-kurssin merkeissä.

-Arto, Coron Town, Filippiinit

20.2.2011

El Nido

Juu kannattaa käydä ennen kuin se menee pilalle sanottiin paristakin suusta ennen sinne saapumista, kun oli suunnitelmista kertonut. Kai tuossa joku totuuden siemenkin voi piillä, mutta omasta näkökulmasta katsottuna homma ei oikein noinkaan ole. Ensinnäkin kylä on jo ”pilalla”. Tosin tuohon vaikuttaa se ettei tällä reissulla ole tämän tyylisissä rysissä vielä tullut käytyä. Isot hotellikompleksit sentään loistaa poissaolollaan, mutta hotelleita ja muita majapaikkoja on silti vieri vieressä koko rannan mitalta ja kylässä joka toinen kioski myy island hopping kierroksia ja lähes kaikki ravintolat on turisteille suunnattuja eli siis todella erilaista mihin aiemmin tottunut. Toki sinne mahtuu varmaankin vielä jonnekkin lisääkin hotelleja, mutta niiden enpä usko niiden vaikuttavan pahemmin paikan yleisilmeeseen (tai ainakaan niin pitkään kuin tänne on näinkin hankalat liikenneyhteydet 6-8 bussilla Princesasta, kallis lento Manilasta 18 paikkaisella tai 6-10h venematka Coronista). Sitten päästäänkin siihen toiseen eli noihin island hopping-kierroksille (tai voi sellaisen itsekkin tehdä vaikka vuokraamalla kanootin, joka oli vähän suunnitelmissa, mutta ajanpuutteen takia jäi toteuttamatta), joilla pinnan yläpuolinen luonto on jotain mitä ei varmaan missään muualla löydy (ehkä Palaulla, mutta eipä siitä muuta). On valkoista hiekkarantaa, limestone-kalliot taustalla ja laguuneita saarten sisällä (katsokaa noita kuvia niin ymmärrätte), mutta enpä millään usko näiden kallioiden täältä mihinkään meidän elinaikana katoavan (pidemmän ajan päästä toki vesi kuluttaa loputkin niistä mereen). Toki jos jonnekkin mahtuvat kauheasti enemmän hotelleja rakentaa, niin tuolla alueella voi tulla ruuhkaa (vielä sitä ei ainakaan ollut ja välillä sai olla ihan omalla rannallakin) joka tietenkin voi pilata tunnelmaa. Sitten tuota vedenalaista maailmaa (tuli vain snorklattua) eli lähes kaikki vedenalainen koralli tuntuu olevan perusteellisesti tuhottua (veikkaisin dynamiitilla, mutta tämä käytäntö on sentään tajuttu lopettaa), mutta monissa paikoissa alkoi jo huomaamaan varsinkin pehmeiden korallien alkaneen palaamaan, joten jos samalla tiellä jatkavat niin 5-10v päästä vedenalainen maailma on varmasti parempaa kuin tällä hetkellä.

Eli kyllä sinne kannattaa tulla, mutta enpä usko että paikka tästä enempää pilalle menee ja vedenalainen elämä todennäköisesti vain paranee tulevaisuudessa. Valitettavasti noiden huonojen yhteyksien takia jouduin jättämään El Nidon lyhyeen (3 päivää) ja siirtymään Coroniin, koska lauantaina tulon jälkeen seuraava lautta olisi tullut välin maanantaina (josta sanottiin not very good) ja samalla paatilla olisi päässyt seuraavaksi vasta keskiviikkona ja kun perjantaina on lento Manilaan, niin siinä olisi ollut vähän turhan hankala sukeltaa (ja antaa kamojen kuivuakkin). Nyt ilmeisesti pari päivää hylkysukelluksia (ja yksi sukellus järvessä) edessä, joten eiköhän seuraava blogi taas keskity tuohon suuntaan ,mutta näin alkuun Coron vaikuttaa kaupunkina El Nidoa mukavammalta, eikä ne maisematkaan niin paljoa häviä (toki vähän).

-Arto, Coron Town, Filippiinit

14.2.2011

Takaisin Cebulla

Eipä mennyt ihan putkeen toi yhden yön reissu katselemaan ”endless blue”ta Hinolangasiin (tai jotain sinnepäin). Näin toki Tyynenmeren bussin ikkunasta, mutta paikassa mihin suositeltiin mennä kävin kerran ulkona syömässä ja toisella kertaa bussiasemalle. Vartti ennen kuin pääsin perille alkoi tulla vettä kuin tiedätte kyllä, eikä se sitten loppunut ennen kuin illalla, kun olin odottamassa Cebun lauttaa. Aivan turha reissu ei kuitenkaan ollut, kun ekan tunnin menomatkasta pääsi menemään bussin katolla ja takaisin tullessa oli vieressä myllykukko. Ihan mielenkiintoisia kokemuksia noikin, vaikkei sitä mitä meni katselemaan nähnytkään.

Huomenaamulla sitten lento Puerto Princesaan ja sieltä matka jatkuu El Nidoon (ehkä San Vicenten ja 14km pitkän hiekkarannan kautta riippuen kuinka pitkä kierto siitä syntyy), joten jatkot ilmeisesti sieltä.

-Arto, Cebu City, Filippiinit

12.2.2011

Kauluri

Ei ole mennyt ihan putkeen tuon viimeisen postauksen jälkeen, kun jäi seuraavana päivänä sukellukset tekemättä heikon olon takia, mutta ei siinä ollut sen enempää. Eilen sitten tuli pärrättyä skootterilla pitkin Sogod Bayn reunoja ja hauskaa oli, mutta takaisin tänne majapaikkaan päästyä huomasi kaulalla pari kolme senttiä paksun kirkkaan punaisen "kaulurin" käsistä, jaloista ja muualta oli tajunnut pistää aurinkovoiteet kunnolla, mutta kaula-aukkoon ei sitten lähellekkään tarpeeksi ja tuulesta siirtynyt paita sitten paljasti sopivasti aurinkorasvatonta ihoa, joka sitten päivän mittaan kärventyi sopivasti. Runsaan aloe veran käytön ansiosta se ei ole (ainakaan vielä) kirvellyt pahemmin.

Nyt sitten yhdeksi päiväksi Tyynenmeren rannalle katselemaan ennen sunnuntai-iltaista siirtymistä takaisin Cebulle, josta pitäisi päästä päivittelemään olotiloja.

Sukelluksista täällä ei hirveästi mainittavaa ole. Napantaon seinät oli aivan loistavat ja sukelluksen loppuun hienoa hiekkapohjaisia koralleja ja aivan käsittämätön määrä pikkukalaa. Valashaisnorklailun jälkeen ollut sukellus ei taas mene niihin parhaisiin, mutta ei se silti huonokaan ollut, mutta paikan nimeä en vain muista.

-Arto, Padre Burgos, Leyte, Filippiinit

9.2.2011

Tiki Tiki

Aika älytöntä, kun juuri tulin valashai-snorklailulta. Ihan mieletön kokemus "snorklailla" (eli painaa niin nopeaa kuin pääsee sellaisen perässä) 8m kalan kanssa. Muuten aika on mennyt taas sukellellen viime kirjoituksesta, mutta enpä jaksa nisitä sen enempää kertoa. Huomenna vielä sukeltelua ja viikonlopun jälkeen Cebun kautta Palawanille. Ei tässä oikein tule päähän mitään muuta kirjoitettavaa, joten jätetään lyhyeksi. Kuvia tuli pistettyä muutama lisää (mukana pari heikkoa otosta valashaistakin).

-Arto, Padre Burgos, Leyte, Filippiinit

7.2.2011

Matka Padre Burgosiin

Sitten palataan nykyaikaan.

Eli eihän noista suunnitelmista mennä Boholille tullut mitään, kun tuo iltalaiva olisi mennyt, mutta halusin mennä sinne seuraavana aamuna, mutta se oli taas peruttu. No suunnitelmien muutos ja veneellä takaisin Dumagueteen, josta toisella veneellä Cebulle ja bussilla Cebu cityyn. Sieltä matka jatkui pyykinpesun ja parin päivän jälkeen yölaivalla Himangosille Leytelle, josta bussilla tämän eilisen aikana Padro Burgosin kylään, jossa olisi tarkoitus alkaa huomenna sukeltelemaan.

Matka oli varsin Cebusta Padre Burgosiin oli aika mielenkiintoinen, kun laiva oli perillä 03.00 aamulla ja ekat bussit lähti toki heti satamasta, mutta seuraavat vasta 05.30. Laivaan sai myös jäädä nukkumaan aamuun asti, mutta siinä tökkerössä, missä hersin ehkä 4h yöunien jälkeen ehkä 03.30 , niin tällaiset asiat tullut mieleen, vaan jo lähes tyhjästä laivasta ulos ja ihmettelemään, kun ei busseja liiku. Eipä hätää kun lähellä oli joku ravintola auki 24h, joten sinne syömään ja odottelemaan. Siellä sitten törmäsin pariin tyttöön, jotka oli menossa samaan suuntaan (asuivat paikassa missä kuulemma piti vaihtaa bussia) samalla bussilla ja siellä hetken juteltua kysyivät haluanko mennä katsomaan heidän kotikyläänsä (joka oli vartin ajomatkan päässä siitä bussin vaihto kaupungista Maasinista ja kuulemma sen seuraavan bussin reitin varrella). Kello on 05 sunnuntaiaamuna ja paikasta johon olisi tarkoitus mennä ei ole vapaata (toki tulin tänne Purgosiin majoittumaan sattumanvaraiseen majapaikkaan) ennenkuin seuraavana päivänä, joten ei kai minulla parempaakaan tekemistä ole (eikä sitä kai tollaisesta kutsusta voi/saa muutenkaan kieltäytyä tai sitä olisi tehnyt). No eilen aamuna tuli sitten kierreltyä Ichunin kylää ja syötyä aamiaista toisen näistä kotona. Voin vain kuvitella mitä siellä kävi isän mielessä, kun tyttö tuo minut aamiaiselle. Joka tapauksessa homma meni erittäin hienosti ja pääsin vielä yhden aikoihin Purgosiinkin. Kylä oli niin hienolla paikalla, mutta kivi/korallirannalla (koralli oli paikallisten sanomana ja luotetaan siihen, koska mitään syytä ei ole) ja taustalla hienot trooppiset ”vuoret” ja keskellä todella hieno kirkko, mutta muuten todella köyhä, kun rakennukset oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aikamoista bambuhökkeliä. Hienoja ihmisiä kaikki kenen kanssa siellä jutteli ja erittäin hienoa, että näki tuotakin puolta Filippiineistä, kun Manilan host ja muutkin paikalliset kenen kanssa on enemmän jutellut (oluen ja Tanduayn seurassa juttelut sitten erikseen, kun siinä ei sosioekonomisia mittareita katsella) ovat vaikuttaneet olevan sieltä rikkaammasta päästä kansalaisia.

Täällä sitten pitäisi viettää seuraava noin viikko sukeltaen Peter's dive resortissa, jonka jälkeen takaisin Cebulle, josta on lento Puerto Princesaan Palawanille 15. päivä. Niin ja kuvia tuli taas lisäiltyä muutama tuonne vanhaan paikkaan.

-Arto, Padre Burgos, Leyte, Filippiinit

Siquijor ja Rescue Diver

Kirjoitettu 1.2. Siquijorilla.

Nyt on Apo jäänyt taakse ja parit kirjeet lähetettävänä PADI:lle (ilmeisesti pitää pitää niistä vielä kiinni Cebulle asti, koska edes paikalliset eivät suosittele Siquijorin postin käyttöä). Siquijorilla mennyt varsin mukavasti viime päivät (lauantain megadiskot sun muut) ja tänään tuli kierrettyä puoli saarta skootterilla ja toinen puolikas piti katsastaa iltapäivällä, mutta puolen päivän aikoihin alkanut sade jatkui vielä seuraavana päivänä (piti siirtyä jo tuolloin tänne Boholille, mutta vene oli peruttu liian isojen aaltojen takia, kuten seuraavan päivän aamuvenekin, mutta illalla pitäisi päästä isolla laivalla liikkeelle), joten jäi se puoli saarta tuntemattomaksi. Siquijorissa ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta paikka rupesi tympimään, kun sateella siellä ei keksinyt mitään tekemistä. Miinuspuolena pitää sanoa myös pahan makuinen vesi ja tuli pariakin eri merkkiä kokeiltua (samoja kuin muuallakin Filippiineillä, mutta tuolla ne vain maistui pahemmalle).

Apolla tuli vieä kahtena viimeisenä päivänä parit sukellukset suoritettua ja ja päivä lepäiltyäkin. Suosikiksi sukelluspaikoista kostautui viimeisen sukelluksen Cogong, jossa pääsee mukavan tasaista ja riittävän nopeaa (ei mitään Nusa Lemboganin pyörityksiä) drift divea, jossa ”näkee” koko saaren pohjoislaidan. Näkyvyys oli valitettavasti kaikista sukelluksista huonoin, mutta pysyi kuitenkin jossain 15-20m. Koralli on sukelluksella kovaa laatua ja kaloista pitää mainita ehkä tuhansien jack fishin parvi (jotain reilun puolenmetrin mittaisia). Ekana sukelluksena oli Rock East, josta oli jo aiemmin tarinaa, mutta tällä kertaa siellä oli kohtuullisen kovat virtaukset (viimeksi aivan ”tyyntä”) ja sukellus lähtikin toiseen suuntaan ja näkipähän lopussa sanctuarynkin. Kaloista yksi metrinen grouper, parit kilpikonnat (niitä näkee tuolla lähes joka sukelluksella) ja (ÄITI LOPETA LUKEMINEN) ja parit harlequin merikäärmeet (noista en laita kuvia nettiin yhden mielenterveyden säilyttämiseksi).

-Arto, San Juan, Siquijor, Filippiinit

3.2.2011

Cebussa

Kirjoitetaan nyt, etta hengissa ollaan ja vahan jotain tuli omalle lapparille kirjoiteltua eilen, kun jai jumiin Siquijorille. Viehattava paikka tama Cebu City, kun olin ehtinyt hotellista ulos, niin ei kulunut 5 minuuttia, kun joku skidi tuli repaisemaan repun auki. Eipa ole ennen taidettukkaan tuota yrittaa. Koko reppua on joskus. Laitetaan sitten pidemmat tekstit eiliselta, kun paastaan wifin aareen. Kuitenkin joutuu taalla kaksi yota viettamaan, jotta saa pyykit takaisin. Ylihuomenna kuitenkin matka jatkuu Leitelle ja Padre Burgosiin sukeltamaan ja uimaan valashaitten kanssa.

Laitetaan toi puhelinnumero uudestaan, kun alunperin tullut vaara eli +639267501504 on oikea.

-Arto, Cebu City, Filippiinit

26.1.2011

Sukeltamista Apolla

Apo on osoittautunut harvinaisen leppoisaksi paikaksi ja Rescue Diver-kurssikin alkaa olla jo loppusuoralla ja 5/6 sukelluksista tehtynä. Eipä täältä paljoa reportoitavaa ole. No ilmat on ollut aika huonoja. Kolmena viime päivänä on satanut ja aallot on aika reilun kokoisia. Vielä huomenna sukelluksia ja yksi lepopäivä aikaa laantua tai tulee märkä merimatka ”mantereelle”.

Pari päivää sitten tuli ennen kurssia tehtyä pari fun divea. Ensin Lagrahan, jossa tuli nähtyä ensimmäinen merihevonen, pari Dragon sea mothia (oma bongaus) ja reilun kokoinen Devil Scorpionfish (kaikista kuvat). Toisena oli sitten Rock S, josta ei hirveästi kuvattavaa löytynyt, mutta koralli oli hienompaa kuin yhdelläkään aiemmalla sukelluksella. Parina viime päivänä on tullut rescue diver harjoitusten jälkeen tehtyä sukellukset lopputankeilla (ollut toki jotain 140 ja 180 baria jäljellä, että lähes normi sukellukset saanut tehtyä) suoraan sukellusmestan edessä Chapel. Näissä on bonuksena se, että on saanut tehdä nämä paikan instrutor Davidin johdolla, jolla on kokemusta täällä sukeltamisesta ainakin 10 vuotta. Ekalta sukellukselta mainittavana 4 erilaista mimic-kalaa, jotka vaihtavat väriään riipuen missä uivat. Enpä ennen tuota sukellusta oikein edes tiennyt niiden olemassa olosta. Toisena päivänä sitten 2 red frog fishiä ja tähän mennessä syvin sukellus 34m. Vielä pitää varmaan 5m mennä syvemmälle, että tulee ”hyvä olo” (nitrogen narcosis). Näiltä kurssisukelluksilta ei luonnollisesti kuvamateriaalia löydy. Eilen tuli tehtyä pari sukellusta taas chapelissa, mutta eipä sieltä pahemmin raportoitavaa, kun lähdettiin etsimään vähän harvinaisempia reittejä. Tänään 5. kurssisukellus ja taas Chapel ja iltapäivällä tuli sitten pitkästä aikaa fun dive Lagrahanissa. Mielenkiintoisin oli 3 lion fishin ja yhden fire fishin parvi. Enpä ole mitään tuon sukuista kalaa nähnyt 2 enempää kerralla. Ihan näyttävästä nudibranchista ainakin laitetaan kuvaa jakoon ja lisäsin sinne jotain aiemmiltakin sukelluksilta (yrittänyt tehdä tätä jo muutaman päivän, mutta netti ei ole täällä luotettavimmasta päästä).

Täällä menee vielä hetken aikaa, mutta tuli tuossa päätettyä Malaspascuan skippaaminen (liikaa kuullut huonoa ja positiiviset kokemukset sukelluksista puuttuu lähes täysin. Pinnan päällä meno on kuulemma parempaa) ja pitää viimeisellä viikolla ennen Palawanille lentoa käydä sen sijaan eteläisellä Leitellä (suunnilleen saman matkan päässä) katselemassa valashaita ja sukelluspaikkojen pitäisi olla muutenkin huomattavasti Malaspascuaa paremmat.

-Arto, Apo Island, Filippiinit

21.1.2011

Sipalayn sukelluksia ja matka Apolle

Eipä tässä paljoa uutta ole tapahtunut viime sitten viime kerran ja sukellusten ulkopuolinen aika on kulunut lähinnä riippumatossa levyttäessä, bilistä pelaten ja paskaa jauhaen välillä käyden viilentymässä meressä. Kiitokset äitille joululahjasta, kun nyt on saatu matkan eka kirjakin tuhottua. Niin ja tuonne jo avattuun kansioon laitoin lisää kuvia pinnan alta ja päältä.

Eilen sitten lähdin eteenpäin Sipalaylta ja kohteena on Apon saari. Matka ei mennyt ihan putkeen, mutta lopulta pääsin perille. Heti pienen venematkan jälkeen Sipalaylla ei mennyt oikeaan suuntaan busseja joita kuulemma normaalisti tuli 20min välein. Tunnin odottelun jälkeen tuli jollekkin odottelijalle ilmoitus, että jossain Bacolodin (mistäpin bussit tuli) ja Sipalayn välillä oli ollut joku onnettomuus ja kaikki bussit sieltä on myöhässä. Joku paikallinen tuli kuitenkin kertomaan vaihtoehtoisesta reitistä, jossa otettiin (pari sveitsiläistä kaveria oli menossa alkumatkan samaan suuntaan) ensin paikallisbussi n. Tunnin pähän johonkin aika pieneen kylään, josta puolen tunnin odottelun jälkeen saatiin seuraava puolitoista tuntia kestänyt bussi Bayawan Cityyn (tähän asti olisi normaali olosuhteissa mennyt 2h, mutta meiltä olis siis odotteluineen tärveltynyt 4,5h. No tämä on Aasiaa ja pääsin kuitenkin perille, joten ei tässä mitään valittamista). Bayawanista sain sitten ostettua tuliterän luurin n. 30€ hintaan ja sain jatkettua matkaa kohti oikeaa määränpäätä. Lähetin tässä vaiheessa sitten tekstarin majoitukseen, josta ilmoitettiin, että viimeisten veneiden pitää lähteä viimeistään viideltä rannasta. Tässä vaiheessa ei ollut hajuakaan kauanko bussimatka kestää, mutta aikaa oli hieman yli puolitoista tuntia. Sen verran tiukalle tulo meni, että rannassa olleet turistikrääsäkojut oli jo pistäneet kiinni (jos olivat ikinä auki olleetkaan, kun ei täällä niin paljon väkeä ole, että pitäisi kaikkia niitä pystyssä) ja loppupeleissä pääsi 16.45 vene matkaan ja perillä vähän viiden jälkeen. Täällä ei kunnon hiekkarantaa löydy, utta vesi on mukavan turkoosia ja lisäsin pari kuvaa tuohon vanhaan kansioon ja mukana ensimmäinen auringon lasku Apolta, joka on kyllä kyseisten kuvien eliittiä.

Sugar Beachin majoituksista vielä sen verran, että itse olin Sulu Sunsetissa, josta halvimmat hutit löytyy 550p. Paikasta ei ole kyllä pienintäkään valituksen sanaa (ehkä wifin puuttuminen, mutta senkin voi ajatella pelkästään positiivisena asiana). Paikka löytyy aivan rannan kauimmasta päädystä (ihan päätyyn oli rakenteilla vielä jotain majaa, joten kai se sitten on toiseksi viimeinen). Rannalta löytyy yksi vähän halvempikin paikka eli Big Bamboosta saa hutin 500p, mutta paikasta ei sen enempää tietoa itsellä ole. Löytyy aikalailla keskeltä rantaa.

Sukelluksista sen verran, että toisena päivänä merenkäynti oli sen verran kovaa ettei alunperin suunnitellut paikat pohjoiseen onnistunut ja varasuunnitelmaksi muotoutui Evas point extension ja Habok Habok etelän puolelta, jotka olivatkin todella suojaisessa paikassa, joissa molemmissa löytyi varsin paljon kaikkea pikkukivaa, muttei mitään isoa tuntunut osuvan kohdalle. Habok Habokista pitää vielä mainita erikseen n. 40m näkyvyys. On se hienoa katsoa mäkeä alaspäin kun tuntuu jatkuvan loputtomiin. Tuolla tulikin sitten loppuun vähän reilumpi hummeri, jonka huomasi aika kauas, kun seinästä tuli metrin tuntosarvet ulos. Sieltä olisi saanut pyydystää aikamoisen kokoisen hummerin pysrtön, kun loppupeleissäkään siitä ei nähnyt kuin pään ja oli silläkin kokoa. Sipalayn vikan sukelluspäivän sukellukset oli taas etelässä ja jäi vähän kaivelemaan, ettei päässyt kokeilemaan Wollux Heaveniä, jota Dive master kehui paikan parhaaksi ja Mad Max, joka on jotain 15v sitten käytöstä poistettu kuparisatama. No sukellusten jälkeen ei harmittanut sitten yhtään, että noi ykkössuunnitelman paikat jäi näkemättä. Ensimmäisenä sukelluksena Disneyland, joka neljän todella ison kiven (tai no pari ekaa todella isoja ja viimeiset vain isoja) sarja, joista löytyi paljon hienoa pikkuelämää ja ulkopuolella uiskenteli vähän isompaakin kalaa, muttei mitään mainitsemisen arvoista tai no mainitaan pari pikku rauskua. Sitten viimeisenä sukelluksena Manta Drop ja herran jestas mitä elämää tuli vastaan sukelluksen aikana. 5 min sukellusta takana ja vastaan tulee kilpikonna (vajaan metrin pituudeltaan), tästä ehtii hyvä kuin kääntää päätään, niin pääsee uimaan Napoleonin perässä (en muista/tiedä sen tarkempaa nimeä tuolla, mutta sellainen iso möhkäle kuitenkin. Kai Napoleon fishillä jotain googlesta löytää ja napoleon wrasse on sitten eri kala). Tästäkään ei varmaan minuuttia ehtinyt kulua, kun vastaan tuli reilun kokoinen grouper (taaskaan ei ole tarkempaa tietoa nimestä, mutta tuosta tulee kuvakin jossain vaiheessa). Ihan kuin tuossa ei olisi ollut jo tarpeeksi, mutta eri vaiheissa sukellusta tuli vastaan kolmen, viiden ja kuuden niput bumperhead parrotfishiä (saattoi toki olla samakin parvi, johon oli vain liittynyt lisää porukkaa matkaan, kun tuli tuosa järjestyksessä vastaan). Valitettavasti tuolla vikalla sukelluksella oli kameran akku ihan finaalissa, mutta säästöliekistä huolimatta ehti räiskiä kuvat kaikista noista nimetyistä kaloista napoleonia lukuunottamatta.

Huomenna pitäisi sukellusten jatkua Apolla parilla fun divella, jonka jälkeen pitäisi käydä EFR- ja rescue diver-kurssit. Tuli äsken käytyä snorklaamassa tuossa ihan majoituksen edessä ja eipä ole suoraan rannasta ennen törmännyt samaan määrään korallia ja eläimiä (Ko Maak Phanganin edustalla Thaimaassa pääsi korallissa aika lähelle, mutta eläimissä ei), kun tuli vähän reilun vartin snorkalailulla bongattu kaksi kilpparia ja enemmän parrotfishejä kuin varmaan yhdelläkään yksittäisellä sukelluksella, joten nosti aika paljon odotuksia sukelluksille täällä.

Johan sitä tekstiä tuli, vaikkei mitään ollut tapahtunut.

-Arto, Apo Island, Filippiinit

17.1.2011

Sipalay

Vihdoin on päässyt kaikesta hälinästä eroon ja saanut jo pari päivää rauhoituttua Sipalayn Sugar Beachin rantaparatiisissa. Valkoista hiekkaa, vesi ei yllättäen ollutkaan turkoosia, vaikka edessä olevalla rannalla on hiekkapohja (saa nähdä joutuuko odottamaan Malesiaan asti tuon väristä merta), ei isoja rakennuksia, pieni kylä jonkun matkan päässä, ei liikaa muuta porukkaa, huonot snorklailuvedet (ainakin uinti ja kävelymatkojen päässä, kuulemma veneellä pääsisi paremille seuduille) ja paremmat sukellusvedet. Tänään sitten pääsi vihdoin veden alle ja on tätä odotettukkin taas vuosi. Tuli tuossa vilkuiltua logikirjasta, että 16.1. oli viimeiset Nusa Lembonganin sukellukset ja mikäs päivä se olikaan eilen, kun pääsi pinnan alle. Pieniä päivittäisiä sadekuuroa lukuunottamatta täällä on ollut erittäin viihtyisät ilmat. Kämppikseksi osui vielä mukavasti käyttäytyvä (ei metelöi öisin) n. 20cm gekko, joka on pitänyt varsin hyvin kutsumattomat vieraat (hyttyset ja muut lentävät ja ryömivät pikkumulkut) loitolla ja joita sen hyvässä kunnossa olevasta keskivartalosta päätellen on ollut sisään pyrkimässä useampiakin.

Niin ja puhelin sanoi sopimuksensa irti. Kesti yhden todella kostean sateisen illan/yön ja seuraavan päivän hikisen bussimatkan, mutta sen jälkeen päätti, että liika on liikaa ja lopetti yhteistyön. Seuraavan kerran törmään kaupunkiin (mahdollisuus korjata puhelin, jos mahdollista tai sitten ostaa halvin kalikka matkaan) todennäköisesti ehkä pari viikon päästä, joten siihen asti lienen tavoitettamattomissa (sähköpostia toki voi lähettää ja koitan ehkä kerran parissa päivässä päästä aina netin ääreen).

Eiköhän näissä maisemissa kulu vielä jonkin aikaa ja seuraavana tuossa rannikolla tulee Apo-saari vastaan, joten eiköhän se ole luonnollinen seuraava kohde. Niin ja latasin ekan nipun kuviakin matkasta.

Laitetaan taas loppuun varoitus, että kirjoitan tähän lyhyesti sukelluksista, enkä mistään muusta. Eka sukellus oli Turtle Head Point, joka oli sellainen 5-26m syvä rinne (tai jatkui syvmmällekkin, muttei siellä enää mitään vaikuttanut olevan), jossa korallia tylsän vähän, eikä muutenkaan mitenkään erikoinen sukellus, mutta oikeastaan täydellisen ”tylsä” hakea tuntuma takaisin tähän touhuun ja kyllä se sukelluksen kohokohta 2,5m makrilli kuitenkin oli niin hieno näky (luulin alkuun harmaahaiksi, mutta mistä sitä niin nopeasti liikkuvasta n. 10m päässä käyneestä vikkelään liikkuneesta vonkaleesta arvasi ja noista uusista kuvista taitaa näkyä yhdessä sen pyrstö, jos näkyy. Toinen sukellus oli sitten todella matalalla olleessa hylyssä (Juliens wreck) ja max syvyydet oli vain 6m. Tästä johtuen erittäin valoisasti sujui siellä reilusti päälle tunti ja tuli kuvattua vähän videotakin (saatan sitten jossain vaiheessa, jos pääsen nopeiden tai ilmaisten nettiyhteyksien päähän ladata näistä parhaita youtubeen, mutta nyt tulee vain kuvia) ja pakolliset tuhat ja yksi kuvaa leijonakalasta (teidän hermojen säästämiseksi latasin vain yhden ja se toinen on tuolta ekalta sukellukselta). Laitan jatkossakin sukelluskuvauksia aina tänne blogien loppuun, jos on pinnan alla tullut käytyä, ettei niistä kiinnostumattomien, mutta muuten reissusta kiinnostuneiden tarvitse lukea joka väliin tungettua sukellusjuttua. Ja pitääkin tästä lähteä veneelle.

-Arto, Sipalay, Filippiinit

13.1.2011

Terveisi luksuksesta

Thanks Ems for all the hospitality in Makati.

Sitten uusi puhelinnumero on +639267501504

Eli matka saatu liikkeelle ja pitää sanoa, että eilen oli kyllä hyvä vastaanotto Manilassa, kun lentokentältä sai kyydin, kävi nopeasti syömässä, tarjottiin ensimmäiset San Miguelit ja pääsi nukkumaan hiukan rasittavien lentojen jälkeen, eikä väkisin ollut kehitetty mitään ylimääräistä ohjelmaa. Kaikin puolin siis vielä suomeksikin kiitokset siitä.

Itse lento meni yllättävän nopeastikkin, vaikka ei se siltä tuntunut, kun odotteli rinkan tuloa hihnalta. Ei tullut ihan heti ja kun porukka rupesi vähenemään alkoi tuntua siltä ettei se sieltä tulekkaan vaan jäänyt jonnekkin Frankfurtiin hihnalle. Tässä vaiheessa piti todeta, että olen hukannut myös oman laukkutagini, joten siinä vasta selittelyä ja selvittelyä missä se rinkka luuraa. No kaiken tämän pohdinnan jälkeen se rinkka sieltä viimein näyttää tulevan ja onhan tässä vielä 20 muutakin odottamassa.

Lentoreitti meni Irakin ilmatilan läpi. Jälkeenpäin tämän huomattuani vähän harmitti, ettei tullut katseltua Baghdadin valoja, jotka omalta puolelta olisi ilmeisesti näkynyt. Muuten Persialahdella näki hienosti kaikki kaupungit Qatariin asti, jonka jälkeen aurinko nousi ja ”pilasi” näkymät. Bahrain oli ilmasta käsin kaikinpuolin vakuuttava näky, kun sen näki aamuyön valaistuksessa kokonaisuudessaan kerralla.

Kuten aiemmin jo mainitsin Manilasta tuli päivän aikana hankittua paikallinen liittymä. Lisäksi tuli ostettua suunnitelmien mukaan märkäpuku, jossa tuli panostettua ruotsalaiseen laatuun, kun hinta oli kohdillaan. Tosin nyt katsottuna euroopan hintoihin kostuin tuosta täällä ostosta tasan kaupan päälle saamani Scuba Pron rash guardin verran. No eipä tarvinnut pistää lentokoneeseen. Vielä hyvin ehti illaksi lennolle ja pakoon Manilan ruuhkia. Täällä oli lentokentällä joku tarjous 888 pesoa (17€) johonkin kunnon hotelliin ja sai vielä kuljetuksen kaupan päälle. Tästä eteenpäin on kuitenkin tavoite etten maksa puoliakaan tuosta koko loppuaikana majoituksesta. Eli nautitaan tämä yksi yö nyt luksuksesta, kun sellaisesta maksettiinkin.

Huomenna sitten Sipalayhin valkoisten hiekkarantojen ja turkoosien vesien äärelle, jos selviää immigrationissa käynnistä tarpeeksi nopeasti, että ehtii vielä bussiin (ei hajuakaan koska viimeiset menisi). Loppuun pistän vielä pienet purkautumiset eli kun ei kiinnosta, niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Tähän väliin laittaisin kuvan Jeepneystä, mutta ei tullut otettu sellaisesta kuvaa, joten katsokaa googlella.

Eli tähän pieni tarina Etihadin Frankfurtin transfer-tiskin hieman yli-innokkaasta virkailijasta, joka ohjeidensa mukaan kyseli viisumia tai paluulippua Filippiineiltä, jotta päästäisivät koneeseen. Kaivettuani tälle esiin jatkolennon Malesiaan hän jatkoi paluulipun kyselemistä ja rupesin vain väittelemään, että minullahan on jo lippu pois Filippiineiltä johon heidän ”vastuunsa” olemisistani maassa loppuu. No tämän jälkeen hän tutki Malesian sääntöjä ja rupesi sitten vaatimaan jatkolippua Malesiasta, jota ei tietenkään vielä ole (eikä tarvitsekkaan olla ja tiukimpien sääntöjenkin, mukaan vasta, kun olen lähdössä lennolle maahan). Väittely jatkui tästä ehkä 5 minuuttia, jonka jälkeen sanoin, että jos saan tähän nettiyhteyden, niin ostan halvimman lipun Malesiasta johonkin toiseen maahan tyydyttääkseni hänen vittumaisuutensa. Tämän jälkeen hän soitti johonkin ja pisti jonon sivuun odottamaan. Noin 10 minuutin päästä toinen virkailija saapuu paikalle, jolle nainen selvittää saksaksi tilanteen, johon mies vastaa suoraan ok, eikä mitään muuta. Seuraavana pääsen takaisin naisen puheille ja kysyn onko asia kunnossa, johon tämän itseensä kyllästyneen virkailijan pitää ruveta väittelemään, että pääset koneeseen, mutta perillä voi tulla ongelmia tämän takia. Luonnollisesti Filippiinien immigrationissa ei olla yhtään kiinnostuttuja mitä Malesiassa teen ja koska sieltä lähden, eikä heille tarvinut kertoa muuta kuin kauanko aion maassa vierailla. Itseäni ei tämä n. Puolen tunnin ylimääräinen menetys pahemmin haitannut, koska eipä lentokentällä paljon muutakaan tekemistä olisi ollut, mutta ehkä joku siitä n. 30m jonosta joka perääni muodostui joku missasi jatkonsa tai ainakin joutui panikoimaan tämän asioista tietämättömän idiootin takia.

-Arto, Bacolod, Filippiinit (osa kirjoitettu jo lentokoneessa tänne)

10.1.2011

Matkaan taas lähden nyt...

Tai siis huomenaamulla. Ja vaikka suuntaa ei kyselty, niin laitetaan reissun "pääkohteesta" kuva. Kirjoitellaan sitten lisää, kun siihen löytyy jotain aihetta ja matka on alkanut. Joten pidemmittä puheitta kohti Filippiinejä.


-Arto, Nokia, Suomi