Edelleen Melbournessa

Pakko aloittaa tämä viesti jauhamalla säästä. Tähän mennessä kun on tullut totuttua siihen, että missä paikassa onkaan on sama ilma joka päivä. Toki joskus sataa, mutta lämpötila ei kuitenkaan muutu juuri yhtään ja sateen jälkeen ilma on jälleen sama. Nyt kuitenkin Merbournessa törmännyt ihan omituiseen sääilmiöön, kun päivän ylin lämpötila on viikon aikana vaihdellut 16 ja 36 välillä. Tällä hetkellä on 30, mutta viikonlopuksi on luvattu 18-24 päivästä riippuen. Lisäksi yölämpötilat ovat vaihdelleet 10 ja 22 välillä niin eihän täällä osaa pukeutua. Uudet kengätkin jouduin ostamaan, kun ainoat mukana olleet tuhoutuivat mangon poiminnassa.

Se siitä Melbournessa tulikin sitten nähtyä ensimmäisiä erikoisempia eläimiä. Eikä ollut kenguruita (josta olen kyllä nähnyt pari ruumista ja pari wallabia kaukaa, mutta noita ei lasketa) eikä koaloja vaan pingviinejä. St. Kildan laiturin päässä olevalla aallon murtajalla niitä asustaa jotain tuhansia. Eivät tunnu kauheasti ihmisistä välittävän kun pari kertaa meinasi yksi kävellä päin. Kuvia niistä oli vaikea ottaa, kun oli pimeää ja salaman käyttö kiellettyä, kun pirut sokeutuvat. Hienoja eläimiä.

Niin ja uusia kuvia vihdoin nähtävissä. Eipä niitä kovin montaa ole mutta eipä niitä montaa ole tullut otettuakaan. http://picasaweb.google.fi/arto.jar/AustraliaSeptNov09#

1. joulukuuta on lento Sydneyhyn hommattu, joten eiköhän sitten seuraavan kerran sieltä. Tuhannen lukijan raja on ylitetty näköjään, joten kiitokset että ainakin jotakuta nämä kiinnostaa.

-Aro, Melbourne, Australia

Melbourne

Eilen oli kylä ja nuhakin tuli. Tosin tänään jo helpottanut huomattavasti, vaikka pitkähihaislla mennään edelleen. Huomisesta eteenpäin onkin sitten luvattu taas 30+ ilmoja ja kai sitä sitten St. Kildan biitsejä voisi mennä katseleen. Eilen tuli lähinnä nukuttua, kun lennolla ei aan saanut unta, mutta tänään on tullut kierreltyä keskustaa ja urheilu/olympia/mikä lieneekään puistoa. Ja nyt kirjoitan blogin Federation squarelta. Löytyi tästä maasta ilmainen netti muualtakin kuin mäkeistä.

Melbourne osaa ottaa urheilun siihen sopivalla vakavuudella. Alueelta löytyy MCG yli 100000 henkeävetävä kriketti/aussifutis stadioni, 3 reilumpaa tennis stadionia, vajaan 20000 vetävä rugby/yleisurheilustadion Futista pelataa keskustan toisella puolella olevalla stadionilla joka vetää 55000 katsojaa. Tuolla pelataan myös aussifutisa joten pelialusta on ovaali. Mutta koska tämä ei millään sovi ollaan tuonne yleisurheilustadionin viereen pykäämässä 31000 katsojaa vetävää futiskeen ja rugbyyn spesialisoitua stadionia. Suomen palloliitto hereillä mikä tahansa kolmesta suurimmasta sopisi ihan hyvin olympiastadionin tilalle ilman mitään juoksuratoja.

Ehkä iltapäivällä voisi tarkastaa jotain muitakin "nähtävyyksiä" kuin urheilustadioneita. Eipä tässä varmaan muuta.

-Arto, Melbourne, Australia

Marraskuu

I wonder how I wonder why Yesterday you told me 'bout the blue blue sky And all that I can see is a fucking mango tree I'm turning my head up and down I'm turning turning turning turning turning around And all that I can see is just another mango tree.

Mangon poiminta on ohi, fuck yeah. Autonkin puolikas myyty ja lennot ostettu sunnuntai-maanantai yolle Melbourneen. Siita sitten ihmettelemaan Sydneyta ja siina sivussa pitaisi viela jotain toitakin taas katsella, jotta kassa pysyy hallinnassa.

Mangon poiminnasta ei ole pahemmin mitaan erityisia tarinoita, mutta hyvalla porukalla saatiin tehda toita ja hauskaa oli ainakin iltaisin, kun ei tarvinnut hikoilla sellaisissa 35-38 asteen helteessa. Reppureissaajia paikasta loytyi laidasta laitaan tai ainakin Ranskasta Saksaan ja muutama jostain muualtakin. Muita vaikuttavia kavereita paikalla oli Kelvin, 14-vuoden SAS-veteraani, joka on parin vuoden Australian ymparimatkalla ja jostain syysta poimimassa mangoja. Mies on kuitenkin ollut sotimassa ja/tai turvaamassa rauhaa Ruandassa, Somaliassa, Timorilla, Afganistanissa ja Irakissa. Ensimmainen Australialainen Ita Timorilla omien sanojensa mukaan (oli toinen ulkona lentokoneesta ja paino ylivoimansa takia on varma, etta oli ekana maassa). Lisaksi 70-vuotias Cedric (eika nayta paivaakaan yli 55-vuotiaalta), joka sai jotenkin paskimmatkin paivat jotenkin nayttamaan positiivisemmilta. Mies on tehnyt toita eri farmeilla viimeiset 40 vuotta ja nayttaa edelleen tykkaavan siita. Hieno mies.

Northern Territorysta ei itsellani loydy talla hetkella paljoa hyvaa sanottavaa (paitsi etta saipaha toita ainakin). Jos luonto ja maisemat kiinnostaa Western Australia on kuulemma parempi ja jos mika tahansa muu kiinnostaa niin sita taalta tuskin loytaa, mutta onpahan nyt nahty. Ensi kerralla sitten ihmisten keskelta Melbournesta.

-Arto, Darwin, Australia