26.1.2011

Sukeltamista Apolla

Apo on osoittautunut harvinaisen leppoisaksi paikaksi ja Rescue Diver-kurssikin alkaa olla jo loppusuoralla ja 5/6 sukelluksista tehtynä. Eipä täältä paljoa reportoitavaa ole. No ilmat on ollut aika huonoja. Kolmena viime päivänä on satanut ja aallot on aika reilun kokoisia. Vielä huomenna sukelluksia ja yksi lepopäivä aikaa laantua tai tulee märkä merimatka ”mantereelle”.

Pari päivää sitten tuli ennen kurssia tehtyä pari fun divea. Ensin Lagrahan, jossa tuli nähtyä ensimmäinen merihevonen, pari Dragon sea mothia (oma bongaus) ja reilun kokoinen Devil Scorpionfish (kaikista kuvat). Toisena oli sitten Rock S, josta ei hirveästi kuvattavaa löytynyt, mutta koralli oli hienompaa kuin yhdelläkään aiemmalla sukelluksella. Parina viime päivänä on tullut rescue diver harjoitusten jälkeen tehtyä sukellukset lopputankeilla (ollut toki jotain 140 ja 180 baria jäljellä, että lähes normi sukellukset saanut tehtyä) suoraan sukellusmestan edessä Chapel. Näissä on bonuksena se, että on saanut tehdä nämä paikan instrutor Davidin johdolla, jolla on kokemusta täällä sukeltamisesta ainakin 10 vuotta. Ekalta sukellukselta mainittavana 4 erilaista mimic-kalaa, jotka vaihtavat väriään riipuen missä uivat. Enpä ennen tuota sukellusta oikein edes tiennyt niiden olemassa olosta. Toisena päivänä sitten 2 red frog fishiä ja tähän mennessä syvin sukellus 34m. Vielä pitää varmaan 5m mennä syvemmälle, että tulee ”hyvä olo” (nitrogen narcosis). Näiltä kurssisukelluksilta ei luonnollisesti kuvamateriaalia löydy. Eilen tuli tehtyä pari sukellusta taas chapelissa, mutta eipä sieltä pahemmin raportoitavaa, kun lähdettiin etsimään vähän harvinaisempia reittejä. Tänään 5. kurssisukellus ja taas Chapel ja iltapäivällä tuli sitten pitkästä aikaa fun dive Lagrahanissa. Mielenkiintoisin oli 3 lion fishin ja yhden fire fishin parvi. Enpä ole mitään tuon sukuista kalaa nähnyt 2 enempää kerralla. Ihan näyttävästä nudibranchista ainakin laitetaan kuvaa jakoon ja lisäsin sinne jotain aiemmiltakin sukelluksilta (yrittänyt tehdä tätä jo muutaman päivän, mutta netti ei ole täällä luotettavimmasta päästä).

Täällä menee vielä hetken aikaa, mutta tuli tuossa päätettyä Malaspascuan skippaaminen (liikaa kuullut huonoa ja positiiviset kokemukset sukelluksista puuttuu lähes täysin. Pinnan päällä meno on kuulemma parempaa) ja pitää viimeisellä viikolla ennen Palawanille lentoa käydä sen sijaan eteläisellä Leitellä (suunnilleen saman matkan päässä) katselemassa valashaita ja sukelluspaikkojen pitäisi olla muutenkin huomattavasti Malaspascuaa paremmat.

-Arto, Apo Island, Filippiinit

21.1.2011

Sipalayn sukelluksia ja matka Apolle

Eipä tässä paljoa uutta ole tapahtunut viime sitten viime kerran ja sukellusten ulkopuolinen aika on kulunut lähinnä riippumatossa levyttäessä, bilistä pelaten ja paskaa jauhaen välillä käyden viilentymässä meressä. Kiitokset äitille joululahjasta, kun nyt on saatu matkan eka kirjakin tuhottua. Niin ja tuonne jo avattuun kansioon laitoin lisää kuvia pinnan alta ja päältä.

Eilen sitten lähdin eteenpäin Sipalaylta ja kohteena on Apon saari. Matka ei mennyt ihan putkeen, mutta lopulta pääsin perille. Heti pienen venematkan jälkeen Sipalaylla ei mennyt oikeaan suuntaan busseja joita kuulemma normaalisti tuli 20min välein. Tunnin odottelun jälkeen tuli jollekkin odottelijalle ilmoitus, että jossain Bacolodin (mistäpin bussit tuli) ja Sipalayn välillä oli ollut joku onnettomuus ja kaikki bussit sieltä on myöhässä. Joku paikallinen tuli kuitenkin kertomaan vaihtoehtoisesta reitistä, jossa otettiin (pari sveitsiläistä kaveria oli menossa alkumatkan samaan suuntaan) ensin paikallisbussi n. Tunnin pähän johonkin aika pieneen kylään, josta puolen tunnin odottelun jälkeen saatiin seuraava puolitoista tuntia kestänyt bussi Bayawan Cityyn (tähän asti olisi normaali olosuhteissa mennyt 2h, mutta meiltä olis siis odotteluineen tärveltynyt 4,5h. No tämä on Aasiaa ja pääsin kuitenkin perille, joten ei tässä mitään valittamista). Bayawanista sain sitten ostettua tuliterän luurin n. 30€ hintaan ja sain jatkettua matkaa kohti oikeaa määränpäätä. Lähetin tässä vaiheessa sitten tekstarin majoitukseen, josta ilmoitettiin, että viimeisten veneiden pitää lähteä viimeistään viideltä rannasta. Tässä vaiheessa ei ollut hajuakaan kauanko bussimatka kestää, mutta aikaa oli hieman yli puolitoista tuntia. Sen verran tiukalle tulo meni, että rannassa olleet turistikrääsäkojut oli jo pistäneet kiinni (jos olivat ikinä auki olleetkaan, kun ei täällä niin paljon väkeä ole, että pitäisi kaikkia niitä pystyssä) ja loppupeleissä pääsi 16.45 vene matkaan ja perillä vähän viiden jälkeen. Täällä ei kunnon hiekkarantaa löydy, utta vesi on mukavan turkoosia ja lisäsin pari kuvaa tuohon vanhaan kansioon ja mukana ensimmäinen auringon lasku Apolta, joka on kyllä kyseisten kuvien eliittiä.

Sugar Beachin majoituksista vielä sen verran, että itse olin Sulu Sunsetissa, josta halvimmat hutit löytyy 550p. Paikasta ei ole kyllä pienintäkään valituksen sanaa (ehkä wifin puuttuminen, mutta senkin voi ajatella pelkästään positiivisena asiana). Paikka löytyy aivan rannan kauimmasta päädystä (ihan päätyyn oli rakenteilla vielä jotain majaa, joten kai se sitten on toiseksi viimeinen). Rannalta löytyy yksi vähän halvempikin paikka eli Big Bamboosta saa hutin 500p, mutta paikasta ei sen enempää tietoa itsellä ole. Löytyy aikalailla keskeltä rantaa.

Sukelluksista sen verran, että toisena päivänä merenkäynti oli sen verran kovaa ettei alunperin suunnitellut paikat pohjoiseen onnistunut ja varasuunnitelmaksi muotoutui Evas point extension ja Habok Habok etelän puolelta, jotka olivatkin todella suojaisessa paikassa, joissa molemmissa löytyi varsin paljon kaikkea pikkukivaa, muttei mitään isoa tuntunut osuvan kohdalle. Habok Habokista pitää vielä mainita erikseen n. 40m näkyvyys. On se hienoa katsoa mäkeä alaspäin kun tuntuu jatkuvan loputtomiin. Tuolla tulikin sitten loppuun vähän reilumpi hummeri, jonka huomasi aika kauas, kun seinästä tuli metrin tuntosarvet ulos. Sieltä olisi saanut pyydystää aikamoisen kokoisen hummerin pysrtön, kun loppupeleissäkään siitä ei nähnyt kuin pään ja oli silläkin kokoa. Sipalayn vikan sukelluspäivän sukellukset oli taas etelässä ja jäi vähän kaivelemaan, ettei päässyt kokeilemaan Wollux Heaveniä, jota Dive master kehui paikan parhaaksi ja Mad Max, joka on jotain 15v sitten käytöstä poistettu kuparisatama. No sukellusten jälkeen ei harmittanut sitten yhtään, että noi ykkössuunnitelman paikat jäi näkemättä. Ensimmäisenä sukelluksena Disneyland, joka neljän todella ison kiven (tai no pari ekaa todella isoja ja viimeiset vain isoja) sarja, joista löytyi paljon hienoa pikkuelämää ja ulkopuolella uiskenteli vähän isompaakin kalaa, muttei mitään mainitsemisen arvoista tai no mainitaan pari pikku rauskua. Sitten viimeisenä sukelluksena Manta Drop ja herran jestas mitä elämää tuli vastaan sukelluksen aikana. 5 min sukellusta takana ja vastaan tulee kilpikonna (vajaan metrin pituudeltaan), tästä ehtii hyvä kuin kääntää päätään, niin pääsee uimaan Napoleonin perässä (en muista/tiedä sen tarkempaa nimeä tuolla, mutta sellainen iso möhkäle kuitenkin. Kai Napoleon fishillä jotain googlesta löytää ja napoleon wrasse on sitten eri kala). Tästäkään ei varmaan minuuttia ehtinyt kulua, kun vastaan tuli reilun kokoinen grouper (taaskaan ei ole tarkempaa tietoa nimestä, mutta tuosta tulee kuvakin jossain vaiheessa). Ihan kuin tuossa ei olisi ollut jo tarpeeksi, mutta eri vaiheissa sukellusta tuli vastaan kolmen, viiden ja kuuden niput bumperhead parrotfishiä (saattoi toki olla samakin parvi, johon oli vain liittynyt lisää porukkaa matkaan, kun tuli tuosa järjestyksessä vastaan). Valitettavasti tuolla vikalla sukelluksella oli kameran akku ihan finaalissa, mutta säästöliekistä huolimatta ehti räiskiä kuvat kaikista noista nimetyistä kaloista napoleonia lukuunottamatta.

Huomenna pitäisi sukellusten jatkua Apolla parilla fun divella, jonka jälkeen pitäisi käydä EFR- ja rescue diver-kurssit. Tuli äsken käytyä snorklaamassa tuossa ihan majoituksen edessä ja eipä ole suoraan rannasta ennen törmännyt samaan määrään korallia ja eläimiä (Ko Maak Phanganin edustalla Thaimaassa pääsi korallissa aika lähelle, mutta eläimissä ei), kun tuli vähän reilun vartin snorkalailulla bongattu kaksi kilpparia ja enemmän parrotfishejä kuin varmaan yhdelläkään yksittäisellä sukelluksella, joten nosti aika paljon odotuksia sukelluksille täällä.

Johan sitä tekstiä tuli, vaikkei mitään ollut tapahtunut.

-Arto, Apo Island, Filippiinit

17.1.2011

Sipalay

Vihdoin on päässyt kaikesta hälinästä eroon ja saanut jo pari päivää rauhoituttua Sipalayn Sugar Beachin rantaparatiisissa. Valkoista hiekkaa, vesi ei yllättäen ollutkaan turkoosia, vaikka edessä olevalla rannalla on hiekkapohja (saa nähdä joutuuko odottamaan Malesiaan asti tuon väristä merta), ei isoja rakennuksia, pieni kylä jonkun matkan päässä, ei liikaa muuta porukkaa, huonot snorklailuvedet (ainakin uinti ja kävelymatkojen päässä, kuulemma veneellä pääsisi paremille seuduille) ja paremmat sukellusvedet. Tänään sitten pääsi vihdoin veden alle ja on tätä odotettukkin taas vuosi. Tuli tuossa vilkuiltua logikirjasta, että 16.1. oli viimeiset Nusa Lembonganin sukellukset ja mikäs päivä se olikaan eilen, kun pääsi pinnan alle. Pieniä päivittäisiä sadekuuroa lukuunottamatta täällä on ollut erittäin viihtyisät ilmat. Kämppikseksi osui vielä mukavasti käyttäytyvä (ei metelöi öisin) n. 20cm gekko, joka on pitänyt varsin hyvin kutsumattomat vieraat (hyttyset ja muut lentävät ja ryömivät pikkumulkut) loitolla ja joita sen hyvässä kunnossa olevasta keskivartalosta päätellen on ollut sisään pyrkimässä useampiakin.

Niin ja puhelin sanoi sopimuksensa irti. Kesti yhden todella kostean sateisen illan/yön ja seuraavan päivän hikisen bussimatkan, mutta sen jälkeen päätti, että liika on liikaa ja lopetti yhteistyön. Seuraavan kerran törmään kaupunkiin (mahdollisuus korjata puhelin, jos mahdollista tai sitten ostaa halvin kalikka matkaan) todennäköisesti ehkä pari viikon päästä, joten siihen asti lienen tavoitettamattomissa (sähköpostia toki voi lähettää ja koitan ehkä kerran parissa päivässä päästä aina netin ääreen).

Eiköhän näissä maisemissa kulu vielä jonkin aikaa ja seuraavana tuossa rannikolla tulee Apo-saari vastaan, joten eiköhän se ole luonnollinen seuraava kohde. Niin ja latasin ekan nipun kuviakin matkasta.

Laitetaan taas loppuun varoitus, että kirjoitan tähän lyhyesti sukelluksista, enkä mistään muusta. Eka sukellus oli Turtle Head Point, joka oli sellainen 5-26m syvä rinne (tai jatkui syvmmällekkin, muttei siellä enää mitään vaikuttanut olevan), jossa korallia tylsän vähän, eikä muutenkaan mitenkään erikoinen sukellus, mutta oikeastaan täydellisen ”tylsä” hakea tuntuma takaisin tähän touhuun ja kyllä se sukelluksen kohokohta 2,5m makrilli kuitenkin oli niin hieno näky (luulin alkuun harmaahaiksi, mutta mistä sitä niin nopeasti liikkuvasta n. 10m päässä käyneestä vikkelään liikkuneesta vonkaleesta arvasi ja noista uusista kuvista taitaa näkyä yhdessä sen pyrstö, jos näkyy. Toinen sukellus oli sitten todella matalalla olleessa hylyssä (Juliens wreck) ja max syvyydet oli vain 6m. Tästä johtuen erittäin valoisasti sujui siellä reilusti päälle tunti ja tuli kuvattua vähän videotakin (saatan sitten jossain vaiheessa, jos pääsen nopeiden tai ilmaisten nettiyhteyksien päähän ladata näistä parhaita youtubeen, mutta nyt tulee vain kuvia) ja pakolliset tuhat ja yksi kuvaa leijonakalasta (teidän hermojen säästämiseksi latasin vain yhden ja se toinen on tuolta ekalta sukellukselta). Laitan jatkossakin sukelluskuvauksia aina tänne blogien loppuun, jos on pinnan alla tullut käytyä, ettei niistä kiinnostumattomien, mutta muuten reissusta kiinnostuneiden tarvitse lukea joka väliin tungettua sukellusjuttua. Ja pitääkin tästä lähteä veneelle.

-Arto, Sipalay, Filippiinit

13.1.2011

Terveisi luksuksesta

Thanks Ems for all the hospitality in Makati.

Sitten uusi puhelinnumero on +639267501504

Eli matka saatu liikkeelle ja pitää sanoa, että eilen oli kyllä hyvä vastaanotto Manilassa, kun lentokentältä sai kyydin, kävi nopeasti syömässä, tarjottiin ensimmäiset San Miguelit ja pääsi nukkumaan hiukan rasittavien lentojen jälkeen, eikä väkisin ollut kehitetty mitään ylimääräistä ohjelmaa. Kaikin puolin siis vielä suomeksikin kiitokset siitä.

Itse lento meni yllättävän nopeastikkin, vaikka ei se siltä tuntunut, kun odotteli rinkan tuloa hihnalta. Ei tullut ihan heti ja kun porukka rupesi vähenemään alkoi tuntua siltä ettei se sieltä tulekkaan vaan jäänyt jonnekkin Frankfurtiin hihnalle. Tässä vaiheessa piti todeta, että olen hukannut myös oman laukkutagini, joten siinä vasta selittelyä ja selvittelyä missä se rinkka luuraa. No kaiken tämän pohdinnan jälkeen se rinkka sieltä viimein näyttää tulevan ja onhan tässä vielä 20 muutakin odottamassa.

Lentoreitti meni Irakin ilmatilan läpi. Jälkeenpäin tämän huomattuani vähän harmitti, ettei tullut katseltua Baghdadin valoja, jotka omalta puolelta olisi ilmeisesti näkynyt. Muuten Persialahdella näki hienosti kaikki kaupungit Qatariin asti, jonka jälkeen aurinko nousi ja ”pilasi” näkymät. Bahrain oli ilmasta käsin kaikinpuolin vakuuttava näky, kun sen näki aamuyön valaistuksessa kokonaisuudessaan kerralla.

Kuten aiemmin jo mainitsin Manilasta tuli päivän aikana hankittua paikallinen liittymä. Lisäksi tuli ostettua suunnitelmien mukaan märkäpuku, jossa tuli panostettua ruotsalaiseen laatuun, kun hinta oli kohdillaan. Tosin nyt katsottuna euroopan hintoihin kostuin tuosta täällä ostosta tasan kaupan päälle saamani Scuba Pron rash guardin verran. No eipä tarvinnut pistää lentokoneeseen. Vielä hyvin ehti illaksi lennolle ja pakoon Manilan ruuhkia. Täällä oli lentokentällä joku tarjous 888 pesoa (17€) johonkin kunnon hotelliin ja sai vielä kuljetuksen kaupan päälle. Tästä eteenpäin on kuitenkin tavoite etten maksa puoliakaan tuosta koko loppuaikana majoituksesta. Eli nautitaan tämä yksi yö nyt luksuksesta, kun sellaisesta maksettiinkin.

Huomenna sitten Sipalayhin valkoisten hiekkarantojen ja turkoosien vesien äärelle, jos selviää immigrationissa käynnistä tarpeeksi nopeasti, että ehtii vielä bussiin (ei hajuakaan koska viimeiset menisi). Loppuun pistän vielä pienet purkautumiset eli kun ei kiinnosta, niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Tähän väliin laittaisin kuvan Jeepneystä, mutta ei tullut otettu sellaisesta kuvaa, joten katsokaa googlella.

Eli tähän pieni tarina Etihadin Frankfurtin transfer-tiskin hieman yli-innokkaasta virkailijasta, joka ohjeidensa mukaan kyseli viisumia tai paluulippua Filippiineiltä, jotta päästäisivät koneeseen. Kaivettuani tälle esiin jatkolennon Malesiaan hän jatkoi paluulipun kyselemistä ja rupesin vain väittelemään, että minullahan on jo lippu pois Filippiineiltä johon heidän ”vastuunsa” olemisistani maassa loppuu. No tämän jälkeen hän tutki Malesian sääntöjä ja rupesi sitten vaatimaan jatkolippua Malesiasta, jota ei tietenkään vielä ole (eikä tarvitsekkaan olla ja tiukimpien sääntöjenkin, mukaan vasta, kun olen lähdössä lennolle maahan). Väittely jatkui tästä ehkä 5 minuuttia, jonka jälkeen sanoin, että jos saan tähän nettiyhteyden, niin ostan halvimman lipun Malesiasta johonkin toiseen maahan tyydyttääkseni hänen vittumaisuutensa. Tämän jälkeen hän soitti johonkin ja pisti jonon sivuun odottamaan. Noin 10 minuutin päästä toinen virkailija saapuu paikalle, jolle nainen selvittää saksaksi tilanteen, johon mies vastaa suoraan ok, eikä mitään muuta. Seuraavana pääsen takaisin naisen puheille ja kysyn onko asia kunnossa, johon tämän itseensä kyllästyneen virkailijan pitää ruveta väittelemään, että pääset koneeseen, mutta perillä voi tulla ongelmia tämän takia. Luonnollisesti Filippiinien immigrationissa ei olla yhtään kiinnostuttuja mitä Malesiassa teen ja koska sieltä lähden, eikä heille tarvinut kertoa muuta kuin kauanko aion maassa vierailla. Itseäni ei tämä n. Puolen tunnin ylimääräinen menetys pahemmin haitannut, koska eipä lentokentällä paljon muutakaan tekemistä olisi ollut, mutta ehkä joku siitä n. 30m jonosta joka perääni muodostui joku missasi jatkonsa tai ainakin joutui panikoimaan tämän asioista tietämättömän idiootin takia.

-Arto, Bacolod, Filippiinit (osa kirjoitettu jo lentokoneessa tänne)

10.1.2011

Matkaan taas lähden nyt...

Tai siis huomenaamulla. Ja vaikka suuntaa ei kyselty, niin laitetaan reissun "pääkohteesta" kuva. Kirjoitellaan sitten lisää, kun siihen löytyy jotain aihetta ja matka on alkanut. Joten pidemmittä puheitta kohti Filippiinejä.


-Arto, Nokia, Suomi