28.2.2011

Shoppailua

Shoppailu on vaarallinen laji täällä Kuala Lumpurissa. Släpärit hajosi, joten sellaisia ja mp3-soitinta ja snorkkelin suupalaa lähdin ostamaan. Nyt on LG optimus one-puhelin, shortsit, kahdet släpärit ja sukelluslamppu ostettu, mutta uuteen snorkkeliin en sentään sijoittanut vajaata paria kymppiä.

Reefin släpäreissä on se huono puoli että kun ostat yhdet niin ei muut enää kelpaa. No Reefiä myyvää kauppaa ei löytynyt mistään, mutta Quiksilverillä oli tarjous, että shortsien ostajalle släpärit kaupanpäälle, joten kai noi nyt menettelee. Luonnollisesti Reefiä myyvä kauppa tuli vastaa 5 minuuttia myöhemmin, joten nyt on kahdet släpärit, mutta eipä tuo varmaan haittaa. Mp3-soittimet sen sijaan olivat joko yhtä kalliita kuin puhelimet tai sitten niissä ei ollut muistia juuri ollenkaan niin ostin sitten puhelimen, kun halvalla sai. Sukelluskauppa jota etsin oli muuttanut, mutta löytyi toinen, jolla ei tietenkään ollut tusan snorkkeliin varaosia, mutta sopivan kokoinen sukelluslamppu kuitenkin tarttui matkaan. En kuitenkaan alistunut snorkkelin kanssa, joten itselläni on vielä jäljellä suupalaton-malli. Nyt odottelen leffan alkua ja sen jälkeen suoraan hostellille odottelemaan yöbussin lähtöä, ettei vain tule ostettu lisää tavaraa. Tämä kirjoitus on muuten kirjoitettu tällä uudella puhelimella, joka muuten tuli yllättävän halvaksi 799RM puhelimesta ja 150RM 16GB muistikortista eli yhteensä jotain 230€, jonka saa näköjään Suomesta tuohon hintaan halvimmillaan ilman muistikorttia eli on toi elektroniikka täällä edelleen vähän Euroopan tasoa halvempaa. Noi mp3-soittimet jota etsin, niin maksoi 449RM joku Sonyn rupunen 4GB vehje ja sitten iPodit olisi ollut puhelinta kalliimpia (tai shufflet suunnilleen samoissa hinnoissa) ja Kiina-kopioihin en kajoa, kun mitään luottoa, että toimisi vielä viikonkin päästä. Vähän tuli lisäiltyä hintatietoja ja korjailtua kirjoitusvierheitä koneella

-Arto, Kuala Lumpur, Malesia

25.2.2011

Our island paradise

Viimeinen yö Coronissa (tai oikeastaan sitä ei vietetty täällä) takana ja vihdoin sai porukan kasaan (tai oikeastaan liityin porukkaan) mennä autiolle rannalle (oli ihan oma saarikin) yöksi. Eipä tuosta varmaan enempää keksi sanoa, mutta sanotaan että suosittelen. Ruuat ja juomat päiväksi ja yöksi ostettiin torilta ja koko yölle matkoineen, ruokineen ja juomineen (majoitus luonnollisesti ilmaista riippumatossa tai makuupussissa rannalla tai missä kukin nukkuikin) oli 550 pesoa eli alle kymmeneen euroon selvittiin, vaikka ruokien puolesta mentiinkin vähän överiksi reilulla kahdella kilolla hummereita ja mitä kaikkea siellä syötiinkin. Kuvat sain ladattua jo, joten ne kertovat tarinan tarpeeksi hyvin.

Muutaman tunnin päästä yhdeksi yöksi Manilaan ja sitten kahdeksi Kuala Lumpuriin ennen Perhentianille siirtymistä, joten ehkä toisessa noista teen jonkinlaisen yhteenvedon Filippiineistä, mutta sanotaan jo nyt että tämä menee ihan kärkisuosikkeihin (ei ihan Laosin tasolle, mutta ehkä sieltä on aika jo kullannut muistoja), eikä pistäisi ollenkaan vastaan, jos eka sukellusduuni löytyisi täältä, mutta sen näkee sitten kolmen kuukauden päästä.

-Arto, Coron Town, Filippiinit

23.2.2011

Hylkyjä, kirahveja ja raidallisia hevosia

Noiden ensimmäisten takia tänne tultiin, mutta niin paljon muutakin täältä löytyi. Noista sukelluksista enemmän myöhemmin, mutta yhtä lukuunottamatta (se pääsi pakoon ja piileskelemään saaren toisella puolella reilut pari viikkoa) kaikki hylyt on upotettu samana päivänä amerikkalaisten päästyä yllättämään japanin laivaston rahtilaivoja ilmahyökkäyksellä. Sen sijaan noi kirahvit ja seeprat pääsi vähän yllättämään, mutta Busuangan (saari, jossa tämä Coron town sijaitsee) saaren pohjoispuolella on pieni Caluitin saari, jonne 70-luvulla presidentti Marcos päätti pystyttää henkilökohtaisen safarinsa ja toi sinne Keniasta 80 eri eläinlajia, joista 5 löytyy sieltä edelleen. Tänään sitten tuli kierretty moottoripyörällä saari, joten pitihän tuollakin samalla poiketa. Onpahan nähty luonnossa eläviä seeproja ja kirahveja, vaikkei Afrikassa olekkaan tullut käytyä. Villeistä ei oikein voi puhua, kun eivät tuntuneet ihmisistä pahemmin välittävän, mutta kuitenkaan eivät ole mitenkään aidattuja ja muutenkin elävät vapaasti miten haluavat (paitsi yksi kirahvi joka on aitauksessa, jota varmaan hieman vituttaa, kun 4 muuta kirahvia hengaili vapaana tämän näkökentässä). Niin ja kuumassa lähteessäkin (muussakin kuin kohta mainittavassa Barracuda-järvessä) tullut käytyä, mutta siinä ei ollut mitään erityistä. Jos pitäisi toinen valita niin Palawanilta niin kannattaa ehdottomasti tulla ennemmin tänne kuin El Nidoon. Kaupunkikin on huomattavasti viihdyttävämpi ja halvempi.

Ja sitten sukellusosioon. Maanantain eka sukellus oli Barracuda lake, joka mielenkiintoinen tapaus vaikkakin kohtuullisen tylsä sukellus. Pinnalla veden lämpötila oli 30 jota jatkui 13m asti, josta alaspäin lämpötila alkoi nousta (järvi on kuuman lähteen päällä) ja lämpimimmillään lämpötila oli 37 (jollain kävi 38 ja kuulemma ihan normaalia saada vähän päälle 40 lämpötilojakin). Eipä ole ikinä 30 asteinen vesi tuntunut niin kylmältä kuin noustessa tuolta ylöspäin. Tuon jälkeen ekat kunnon penetration hylky-sukellukset. Molemmat maanantaiset hylyt oli Japanin armaeijan rahtilaivoja. Ensin Kogyo Mare, jonka kohokohta oli kokonaisena säilynyt (pää lyö tyhjää niin kirjoitetaan englanniksi) teloilla kulkeva bull dozer. Toisena Olympia Mare, jossa pääsisi menemään melkein koko hylyn mitan (vajaat 200m) sisällä (tosin itseltä jäi viimeinen ruuman osa näkemättä kahden ryhmästä mentyä liian vähille ilmoille. Kohokohtana tuosta ehkä konehuone ja pari aivan jäätävän kokoista höyrymoottoria ja yllättäen eteen tupsahtanut reilumman kokoinen bat fish.

Eilen sitten tuli tehtyä kaksi sukellusta lisää Akitsushima ja Taiei Maru. Ensimmäisestä löytyi IT-tykki ja tordedon hylsy. Toinen oli varmaan sukelluksena yksi hienoimmista, kun pääsi menemään laivan toiselta puolen läpi toiseen suuntaan ja toiselta toiseen. Mitään erityistä kohokohtaa tuosta ei kuitenkaan löydy, muttta eipä sillä niin väliä. Sukellukset jatkuu sitten viikon päästä Perhentianilla Dive Master-kurssin merkeissä.

-Arto, Coron Town, Filippiinit

20.2.2011

El Nido

Juu kannattaa käydä ennen kuin se menee pilalle sanottiin paristakin suusta ennen sinne saapumista, kun oli suunnitelmista kertonut. Kai tuossa joku totuuden siemenkin voi piillä, mutta omasta näkökulmasta katsottuna homma ei oikein noinkaan ole. Ensinnäkin kylä on jo ”pilalla”. Tosin tuohon vaikuttaa se ettei tällä reissulla ole tämän tyylisissä rysissä vielä tullut käytyä. Isot hotellikompleksit sentään loistaa poissaolollaan, mutta hotelleita ja muita majapaikkoja on silti vieri vieressä koko rannan mitalta ja kylässä joka toinen kioski myy island hopping kierroksia ja lähes kaikki ravintolat on turisteille suunnattuja eli siis todella erilaista mihin aiemmin tottunut. Toki sinne mahtuu varmaankin vielä jonnekkin lisääkin hotelleja, mutta niiden enpä usko niiden vaikuttavan pahemmin paikan yleisilmeeseen (tai ainakaan niin pitkään kuin tänne on näinkin hankalat liikenneyhteydet 6-8 bussilla Princesasta, kallis lento Manilasta 18 paikkaisella tai 6-10h venematka Coronista). Sitten päästäänkin siihen toiseen eli noihin island hopping-kierroksille (tai voi sellaisen itsekkin tehdä vaikka vuokraamalla kanootin, joka oli vähän suunnitelmissa, mutta ajanpuutteen takia jäi toteuttamatta), joilla pinnan yläpuolinen luonto on jotain mitä ei varmaan missään muualla löydy (ehkä Palaulla, mutta eipä siitä muuta). On valkoista hiekkarantaa, limestone-kalliot taustalla ja laguuneita saarten sisällä (katsokaa noita kuvia niin ymmärrätte), mutta enpä millään usko näiden kallioiden täältä mihinkään meidän elinaikana katoavan (pidemmän ajan päästä toki vesi kuluttaa loputkin niistä mereen). Toki jos jonnekkin mahtuvat kauheasti enemmän hotelleja rakentaa, niin tuolla alueella voi tulla ruuhkaa (vielä sitä ei ainakaan ollut ja välillä sai olla ihan omalla rannallakin) joka tietenkin voi pilata tunnelmaa. Sitten tuota vedenalaista maailmaa (tuli vain snorklattua) eli lähes kaikki vedenalainen koralli tuntuu olevan perusteellisesti tuhottua (veikkaisin dynamiitilla, mutta tämä käytäntö on sentään tajuttu lopettaa), mutta monissa paikoissa alkoi jo huomaamaan varsinkin pehmeiden korallien alkaneen palaamaan, joten jos samalla tiellä jatkavat niin 5-10v päästä vedenalainen maailma on varmasti parempaa kuin tällä hetkellä.

Eli kyllä sinne kannattaa tulla, mutta enpä usko että paikka tästä enempää pilalle menee ja vedenalainen elämä todennäköisesti vain paranee tulevaisuudessa. Valitettavasti noiden huonojen yhteyksien takia jouduin jättämään El Nidon lyhyeen (3 päivää) ja siirtymään Coroniin, koska lauantaina tulon jälkeen seuraava lautta olisi tullut välin maanantaina (josta sanottiin not very good) ja samalla paatilla olisi päässyt seuraavaksi vasta keskiviikkona ja kun perjantaina on lento Manilaan, niin siinä olisi ollut vähän turhan hankala sukeltaa (ja antaa kamojen kuivuakkin). Nyt ilmeisesti pari päivää hylkysukelluksia (ja yksi sukellus järvessä) edessä, joten eiköhän seuraava blogi taas keskity tuohon suuntaan ,mutta näin alkuun Coron vaikuttaa kaupunkina El Nidoa mukavammalta, eikä ne maisematkaan niin paljoa häviä (toki vähän).

-Arto, Coron Town, Filippiinit

14.2.2011

Takaisin Cebulla

Eipä mennyt ihan putkeen toi yhden yön reissu katselemaan ”endless blue”ta Hinolangasiin (tai jotain sinnepäin). Näin toki Tyynenmeren bussin ikkunasta, mutta paikassa mihin suositeltiin mennä kävin kerran ulkona syömässä ja toisella kertaa bussiasemalle. Vartti ennen kuin pääsin perille alkoi tulla vettä kuin tiedätte kyllä, eikä se sitten loppunut ennen kuin illalla, kun olin odottamassa Cebun lauttaa. Aivan turha reissu ei kuitenkaan ollut, kun ekan tunnin menomatkasta pääsi menemään bussin katolla ja takaisin tullessa oli vieressä myllykukko. Ihan mielenkiintoisia kokemuksia noikin, vaikkei sitä mitä meni katselemaan nähnytkään.

Huomenaamulla sitten lento Puerto Princesaan ja sieltä matka jatkuu El Nidoon (ehkä San Vicenten ja 14km pitkän hiekkarannan kautta riippuen kuinka pitkä kierto siitä syntyy), joten jatkot ilmeisesti sieltä.

-Arto, Cebu City, Filippiinit

12.2.2011

Kauluri

Ei ole mennyt ihan putkeen tuon viimeisen postauksen jälkeen, kun jäi seuraavana päivänä sukellukset tekemättä heikon olon takia, mutta ei siinä ollut sen enempää. Eilen sitten tuli pärrättyä skootterilla pitkin Sogod Bayn reunoja ja hauskaa oli, mutta takaisin tänne majapaikkaan päästyä huomasi kaulalla pari kolme senttiä paksun kirkkaan punaisen "kaulurin" käsistä, jaloista ja muualta oli tajunnut pistää aurinkovoiteet kunnolla, mutta kaula-aukkoon ei sitten lähellekkään tarpeeksi ja tuulesta siirtynyt paita sitten paljasti sopivasti aurinkorasvatonta ihoa, joka sitten päivän mittaan kärventyi sopivasti. Runsaan aloe veran käytön ansiosta se ei ole (ainakaan vielä) kirvellyt pahemmin.

Nyt sitten yhdeksi päiväksi Tyynenmeren rannalle katselemaan ennen sunnuntai-iltaista siirtymistä takaisin Cebulle, josta pitäisi päästä päivittelemään olotiloja.

Sukelluksista täällä ei hirveästi mainittavaa ole. Napantaon seinät oli aivan loistavat ja sukelluksen loppuun hienoa hiekkapohjaisia koralleja ja aivan käsittämätön määrä pikkukalaa. Valashaisnorklailun jälkeen ollut sukellus ei taas mene niihin parhaisiin, mutta ei se silti huonokaan ollut, mutta paikan nimeä en vain muista.

-Arto, Padre Burgos, Leyte, Filippiinit

9.2.2011

Tiki Tiki

Aika älytöntä, kun juuri tulin valashai-snorklailulta. Ihan mieletön kokemus "snorklailla" (eli painaa niin nopeaa kuin pääsee sellaisen perässä) 8m kalan kanssa. Muuten aika on mennyt taas sukellellen viime kirjoituksesta, mutta enpä jaksa nisitä sen enempää kertoa. Huomenna vielä sukeltelua ja viikonlopun jälkeen Cebun kautta Palawanille. Ei tässä oikein tule päähän mitään muuta kirjoitettavaa, joten jätetään lyhyeksi. Kuvia tuli pistettyä muutama lisää (mukana pari heikkoa otosta valashaistakin).

-Arto, Padre Burgos, Leyte, Filippiinit

7.2.2011

Matka Padre Burgosiin

Sitten palataan nykyaikaan.

Eli eihän noista suunnitelmista mennä Boholille tullut mitään, kun tuo iltalaiva olisi mennyt, mutta halusin mennä sinne seuraavana aamuna, mutta se oli taas peruttu. No suunnitelmien muutos ja veneellä takaisin Dumagueteen, josta toisella veneellä Cebulle ja bussilla Cebu cityyn. Sieltä matka jatkui pyykinpesun ja parin päivän jälkeen yölaivalla Himangosille Leytelle, josta bussilla tämän eilisen aikana Padro Burgosin kylään, jossa olisi tarkoitus alkaa huomenna sukeltelemaan.

Matka oli varsin Cebusta Padre Burgosiin oli aika mielenkiintoinen, kun laiva oli perillä 03.00 aamulla ja ekat bussit lähti toki heti satamasta, mutta seuraavat vasta 05.30. Laivaan sai myös jäädä nukkumaan aamuun asti, mutta siinä tökkerössä, missä hersin ehkä 4h yöunien jälkeen ehkä 03.30 , niin tällaiset asiat tullut mieleen, vaan jo lähes tyhjästä laivasta ulos ja ihmettelemään, kun ei busseja liiku. Eipä hätää kun lähellä oli joku ravintola auki 24h, joten sinne syömään ja odottelemaan. Siellä sitten törmäsin pariin tyttöön, jotka oli menossa samaan suuntaan (asuivat paikassa missä kuulemma piti vaihtaa bussia) samalla bussilla ja siellä hetken juteltua kysyivät haluanko mennä katsomaan heidän kotikyläänsä (joka oli vartin ajomatkan päässä siitä bussin vaihto kaupungista Maasinista ja kuulemma sen seuraavan bussin reitin varrella). Kello on 05 sunnuntaiaamuna ja paikasta johon olisi tarkoitus mennä ei ole vapaata (toki tulin tänne Purgosiin majoittumaan sattumanvaraiseen majapaikkaan) ennenkuin seuraavana päivänä, joten ei kai minulla parempaakaan tekemistä ole (eikä sitä kai tollaisesta kutsusta voi/saa muutenkaan kieltäytyä tai sitä olisi tehnyt). No eilen aamuna tuli sitten kierreltyä Ichunin kylää ja syötyä aamiaista toisen näistä kotona. Voin vain kuvitella mitä siellä kävi isän mielessä, kun tyttö tuo minut aamiaiselle. Joka tapauksessa homma meni erittäin hienosti ja pääsin vielä yhden aikoihin Purgosiinkin. Kylä oli niin hienolla paikalla, mutta kivi/korallirannalla (koralli oli paikallisten sanomana ja luotetaan siihen, koska mitään syytä ei ole) ja taustalla hienot trooppiset ”vuoret” ja keskellä todella hieno kirkko, mutta muuten todella köyhä, kun rakennukset oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aikamoista bambuhökkeliä. Hienoja ihmisiä kaikki kenen kanssa siellä jutteli ja erittäin hienoa, että näki tuotakin puolta Filippiineistä, kun Manilan host ja muutkin paikalliset kenen kanssa on enemmän jutellut (oluen ja Tanduayn seurassa juttelut sitten erikseen, kun siinä ei sosioekonomisia mittareita katsella) ovat vaikuttaneet olevan sieltä rikkaammasta päästä kansalaisia.

Täällä sitten pitäisi viettää seuraava noin viikko sukeltaen Peter's dive resortissa, jonka jälkeen takaisin Cebulle, josta on lento Puerto Princesaan Palawanille 15. päivä. Niin ja kuvia tuli taas lisäiltyä muutama tuonne vanhaan paikkaan.

-Arto, Padre Burgos, Leyte, Filippiinit

Siquijor ja Rescue Diver

Kirjoitettu 1.2. Siquijorilla.

Nyt on Apo jäänyt taakse ja parit kirjeet lähetettävänä PADI:lle (ilmeisesti pitää pitää niistä vielä kiinni Cebulle asti, koska edes paikalliset eivät suosittele Siquijorin postin käyttöä). Siquijorilla mennyt varsin mukavasti viime päivät (lauantain megadiskot sun muut) ja tänään tuli kierrettyä puoli saarta skootterilla ja toinen puolikas piti katsastaa iltapäivällä, mutta puolen päivän aikoihin alkanut sade jatkui vielä seuraavana päivänä (piti siirtyä jo tuolloin tänne Boholille, mutta vene oli peruttu liian isojen aaltojen takia, kuten seuraavan päivän aamuvenekin, mutta illalla pitäisi päästä isolla laivalla liikkeelle), joten jäi se puoli saarta tuntemattomaksi. Siquijorissa ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta paikka rupesi tympimään, kun sateella siellä ei keksinyt mitään tekemistä. Miinuspuolena pitää sanoa myös pahan makuinen vesi ja tuli pariakin eri merkkiä kokeiltua (samoja kuin muuallakin Filippiineillä, mutta tuolla ne vain maistui pahemmalle).

Apolla tuli vieä kahtena viimeisenä päivänä parit sukellukset suoritettua ja ja päivä lepäiltyäkin. Suosikiksi sukelluspaikoista kostautui viimeisen sukelluksen Cogong, jossa pääsee mukavan tasaista ja riittävän nopeaa (ei mitään Nusa Lemboganin pyörityksiä) drift divea, jossa ”näkee” koko saaren pohjoislaidan. Näkyvyys oli valitettavasti kaikista sukelluksista huonoin, mutta pysyi kuitenkin jossain 15-20m. Koralli on sukelluksella kovaa laatua ja kaloista pitää mainita ehkä tuhansien jack fishin parvi (jotain reilun puolenmetrin mittaisia). Ekana sukelluksena oli Rock East, josta oli jo aiemmin tarinaa, mutta tällä kertaa siellä oli kohtuullisen kovat virtaukset (viimeksi aivan ”tyyntä”) ja sukellus lähtikin toiseen suuntaan ja näkipähän lopussa sanctuarynkin. Kaloista yksi metrinen grouper, parit kilpikonnat (niitä näkee tuolla lähes joka sukelluksella) ja (ÄITI LOPETA LUKEMINEN) ja parit harlequin merikäärmeet (noista en laita kuvia nettiin yhden mielenterveyden säilyttämiseksi).

-Arto, San Juan, Siquijor, Filippiinit

3.2.2011

Cebussa

Kirjoitetaan nyt, etta hengissa ollaan ja vahan jotain tuli omalle lapparille kirjoiteltua eilen, kun jai jumiin Siquijorille. Viehattava paikka tama Cebu City, kun olin ehtinyt hotellista ulos, niin ei kulunut 5 minuuttia, kun joku skidi tuli repaisemaan repun auki. Eipa ole ennen taidettukkaan tuota yrittaa. Koko reppua on joskus. Laitetaan sitten pidemmat tekstit eiliselta, kun paastaan wifin aareen. Kuitenkin joutuu taalla kaksi yota viettamaan, jotta saa pyykit takaisin. Ylihuomenna kuitenkin matka jatkuu Leitelle ja Padre Burgosiin sukeltamaan ja uimaan valashaitten kanssa.

Laitetaan toi puhelinnumero uudestaan, kun alunperin tullut vaara eli +639267501504 on oikea.

-Arto, Cebu City, Filippiinit