Cairns ja töitä etsiessä

Eli nyt on saavuttu ja jo jokin aika vietettykkin määränpäässä, josta ei ole jatkosuunnitelmia ihan hetkeen tai ainakaan mitään konkreettista. Töiden etsiminen on huomattavasti hankalampaa kuin odotin. Tarkoitus oli mennä heti alkuun siis sukellusjuttuihin, mutta sieltä tuli ilmoitus, että kuukauden päästä takaisin kysymään, niin jotain saattaisi löytyä. Sitten yrittämään hedelmien poimintaa. No kausi alkaa vasta 2kk päästä. Nyt sitten kyselemään joka paikasta töitä. Toivottavasti jotain löytyy, kun nollabudjetilla eläminen tuon sukellusjutun alkamiseen kuulostaa tylsältä plus sen läpivetäminen samalla linjalla vielä pidemmältä. Toivottavasti jotain löytyisi kohta. Jotain pientä, jotta saisi tuon sukelluksen aloitettua tai sitten jotain muutaman kuukauden kestävää, kun muut turistit kuitenkin katoavat täältä jouluun mennessä ja sukellusjutut voi ihan hyvin aloittaa silloinkin. Voi olla myös, että blogitustahti hidastuu hieman, kun eipä tässä paljoa kerottavaa ole ennen kuin töitä löytyy. Eliakselle pisteet ensimmäisen illan viettopaikasta.

-Arto, Cairns, Australia

Surfers kasvoi loppupeleissä minuun ja todellakin ymmärrän miten porukka on jäänyt sinne jumittamaan pitkäksikin aikaa. Eilen kuitenkin siirryin kaikkien kehotuksista huolimatta Brisbaneen yhdeksi yöksi. Eilispäivä olikin Brisbanessa vähintään mielenkiintoinen, kun suunnilleen puolessa välissä junamatkaa taivas ja oikeastaan kaikki paria sataa metriä kauempana katosi hiekkamyrskyyn, jota jatkui sitten koko loppupäivän ja illan. Päivällä kävin kuitenkin paikallisella Farmers marketilla hakemassa ruokaa. Myyjien päämielenkiinto oli kuitenkin myyntikojujen pitämisessä maanpinnalla. Ja vaikka tänään ilma onkin aivan loistava ei tämä kaupunki näytä yhtään sen mielenkiintoisemmalta. Onnea vaan Helille töiden etsintään ja kiitos koneen lainasta (omani ei jostain syystä yhdistä nettiin hostellilla, eikä muuallekaan jaksa lähteä).

Tänään illalla vielä lento Cairnsiin, jossa toivottavasti alkaa working holidayn ensimmäisen puolikkaan toteuttaminen. Ensi kerralla sitten vastaus yritykseen mennä dive master internship/work out/millä nimellä sitä halutaankaan kutsua systeemiin.

-Arto, Brisbane, Australia

Uusi numero on +61431609693

Päästy Surfers Paradiseen asti ja uusi numerokin saatu puhelimeen. Rikulle kiitokset hostellien kanssa. Tosin hiukan huonona puolena kaikki oli mennyt 22-22.30 kiinni, vaikka paikalla olikin työntekijöitä. Enpä oo ennen törmännyt hostelliin missä ei ole 24h respaa. No yhdestä sitten opastettiin paikkaan missä nyt olen, joka nyt ei mistään parhaasta päästä ole, mutta sänky kuitenkin. Aamulla tuli paikallinen sim-korttikin hankittua, joten ei kai tässä muuta.

Itse Surfers Paradise ei ekana iltana iskenyt sitten ollenkaan. Johtuen suureksi osaksi varmaan siitä että olin todella väsynyt ja hostellien erikoisista aukioloajoista. Aamulla paikka näytti jo huomattavasti paremmalta ja voisi illalla käydä tarkastamassa kaikkien suositteleman Shootersin. Pakko vielä sanoa, että maailman paras mäkki löytyy täältä. Ilmainen netti löytyy muualtakin, mutta tässä on mukava syödä McFlurrya ja katsella biitsiltä tulevaa porukkaa.

Ylihuomenna sitten menen Brisbaneen päiväksi ennen lentoa. Tässä seuraavien päivien aikana pitäisi vielä käydä ne nappikuulokkeet ostamassa, verokortti hakemassa ja pankkitili avaamassa. Nämä nyt ensimmäisenä mieleen tulivat. Tosin tuon pankkitilin taidan avata vasta Cairnsissa, kun on tutkittu kenen automaatit on parhailla paikoilla.

-Arto, Surfers Paradise, Australia

To land down under

Kirjotetaan tässä vähän yhteenvetoa Sumatralta ja muutakin, kun ei saa nukutuksi, vaikka viime yönä menikin johonkin kahteen ja yöunet jäivät 3½ tuntiin. Juuri lennettiin Balin ylitse ja 5h vielä jäljellä. Tähän mennessä ainoa hukkunut asia/tavara on nappikuulokkeet, joten leffaakaan ei pysty katsomaan. Eilen ei ehtinyt Kuala Lumpurisa kaupoille, eikä yllätyksekseni lentokentällä ollut elektroniikkakauppaa, mutta kai sitä seuraavan parin päivän aikana löytää jonkun kaupan joka näitä myy.

Rahaa Sumatralla ei tosiaan kulu mitään hirveitä summia. Käteistä oli reissulla nostettu ja Suomessa vaihdettuna yhteensä 50k vajaat 4M ja loppupeleissä kaiken sen sai tuhotuksi. Euroissa tuo tekee jotain 290€ ja kun päiviä siellä tuli yhteensä 26 niin ei siitä kummoista päivä budjettia tule. Tuon 11€ saisi nipistettyä vielä kymmeneen, jos jättäisi oluet pois, mutta miksi niin tekisi. Eiköhän tästä illasta eteenpäin pääse sitten kuluttamaan isommalla kauhalla (toivottavasti ei kauhesti isommalla).

Jollei tämän jälkeen tule kirjoiteltua niin to-iltana on seurava lento Brisbanesta Cairnsiin. Air Asiaa (tai näillä pidemmillä lennoilla Air Asia X) voi kyllä todella hyvällä syyllä suositella, koska halpis yhtiön fiilistä näillä lennoilla ei oikein saa, vaikka juomista ja ruuista joutuukin maksamaan. Palvelussa vie kyllä nimeltä mainitsematonta suomalaista lentoyhtiötä 100-0.

-Arto, jossain meren päällä Indonesian ja Australian välissä (lähetetty Surfers Paradisesta)

Pasir Jambak

Viisi päivää siinä taisi vierähtää kirjoja lueskellessa, mutta viimeisenä kokonaisena päivänä tuli sentään tehtyä hiukan muutakin kuin vain levyteltyä. Jotain 5-10km biitsin edessä on pieni asuttamaton saari jonka ympärillä olisi hyvät snorklailumahdollisuudet ja pääsisihän sitä myös levyttämään autiolle saarellekkin ja pari muuta kaveria halusi ehdottomasti sinne, joten ei muuta kuin matkaan. Snorklailuun vesi tosin oli aivan lian sameassa kunnossa, mutta oli siinä edessä sen näköiset korallit, että paremmalla tuurilla siinä olisi voinut olla todellakin hyvä snorklata ja tuli siinä silti nähtyä älyttömän kokoinen Moray eel, mitä sitten onkaan suomeksi. Muuten päivä vierähti rannalla notkuessa ja kookosta juoden ja syöden. Takaisin tullessa sitten tulikin reilumpi sade ja paikalliset kalastajat esitteli meille päivän saalistaan, kun autettiin työntään niitten vene ylös. Olivat kalastaneet yhden pienen hainkin.

Muutenkin yhtä päivää lukuunottamatta joka päivä satoi enemmän tai vähemmän. Ensimmäisenä päivänä tuli juteltua parin ranskalaisen surffaajan kanssa, koska se sadekausi täällä oikeen alkaakaan ja veikkailtiin, että eikö se joskus lokakuussa ollut. Tähän vähän sivummalla ollut vanhempi hollantilainen pitkäaikaisasukki totesi, että nyt. Nyt? Niin nyt syyskuussa. Siihen mennessä ei toki ollut koko reissulla tullut kuin pieniä sateita, mutta tästä puolen tunnin päästä alkoi ehkä 12h kestävä kunnon rankkasade. Muina päivinä (lukuunottamatta yhtä sateetonta) sateet sitten alkoivat vaihtelevasti kolmen ja seitsemän välillä ja jatkuivat yöhön. Kuulin myös samalla että Padang (siis kaupunki tästä ehkä 15km etelään) on Indonesian sateisin paikka ja vettä tulee vuotuisesti reilut 4,5m ja on näin myös yksi maailman sateisimpia asutettuja paikkoja.

Saa nähdä jaksaako sitä väsätä seuraavaan merkintään jotain isompaa yhteenvetoa Sumatralta, mutta lyhyesti paikka on erittäin aliarvostettu (ainakin matkailijamäärissä, joka tosin taitaa olla vain hyvä asia), mutta Lake Toba meininkinsä ja Lake Maninjau ja Harau Valley maisemiensa puolesta ovat ihan ehdotonta kärkeä matkustuspaikkoina, eikä voi kuin ihmetellä miten tämän enempää porukkaa ei tännepäin vaella.

Tänään sitten Kuala Lumpuriin (mistä tämä blogi on nettiin laitettukkin) ja huomenna Down Under, josta on täällä olleilta muilta matkaajilta saanut reilusti vinkkejä. Nyt tai kohta pitäisi olla myös lisätty kuvia reissusta. Tuonne picasaan omia kuvia ja naamakirjaan muutamia kuvia omasta pärstästä, muttei viitsi niitä missään kuvasivuilla julkaista, koska eivät ole omia otoksi ja naamakirjajulkaisuun on lupakin kysytty.

-Arto, Pasir Jambak, Sumatra, Indonesia (lähetetty Kuala Lumpurista)

Tour de Maninjau

Tulihan se tehtyä. Siis jokin fyysistä yritystä vaativa suoritus. 51km Maninjau järven ympäri. Aikaa kierrokseen kului 4,5h, jossa on vielä ekan 5km jälkeen ollut ehkä puolen tunnin aamiais tauko. Muutama paha mäki puolen välin tienoilla oli mutta päältä oli aina aika samanmoinen lasku kuin edellinen nousukin oli. Ensimmäiset 2/3 kierroksesta sujui todella helposti. Pyörä oli ihan hylsy ja alkuun hämäsi, että välitys oli liian kevyt tasaiselle ja liian raskas jyrkimpiin mäkiin. Viimeisen kolmanneksen aikana ei välityksestä paljoa tietoa ollut, kun 32 asteen lämpö ja suoraan ylhäältä paistava aurinko oli voimat aika täydellisesti ja alussa välitykselle parhaiten sopineet loivat ylämäet muuttuivat aivan kauheaksi tuskaksi. Alamäissä koitti jotenkin levätä muttei siitä mitään apua ollut. Fiilis oli aika loistava, kun ensimmäiset tutut talot tulivat vastaan ja Maninjaun kylän eteläpäädyn hyvinkin loiva nousu oli pakko taluttaa, kun ei vain pystynyt polkemaan. Äkkiä pyörä takaisin sinne mistä se oli lainattukkin ja paita päällä järveen. Oli siinä sitten mukava kellua ja vilvoitella. Maisemat nyt ei paljoa muuttuneet meni sitten missä laidalla järveä tahansa, mutta tulipahan tehtyä.

Tänään tuli sitten siirryttyä Maninjaulta Padangiin yhdeksi yöksi. Oli kohtuullisen mielenkiintoinen siirtyminen ensin Maninjaulta Bukittinggiin (josta bussi Padangiin). Maninjaulta tuleva tie siihen suuntaan on ensimmäisten kilometrien aikana 44 neulansilmää ja jotain 800 metriä nousua. Olihan tuo jo tultu toiseen suuntaan. Silloin olin kuitenkin koko reissun tyhjimmässä bussissa (alle puolet paikoista täyttä). Tällä kertaa bussi oli aivan täynnä ja minä puoliksi takaovesta ulkona toinen käsi ovessa ja toinen karmissa roikkuen. Jostain syystä täällä ei päästetä porukkaa katolle, joka olisi ollut huomattavasti mukavampi paikka. No tunnin siinä roikuttuani saavuimme Bukittinggiin ja heti kun tutut punaiset bemot (ne menee bussiasemalle) alkoi näkyä oli aika vaihtaa sellaiseen, vaikka bussikin olisi sinne luonnollisesti mennyt, mutta kädet oli sen verran katki roikkumisesta, eikä bussista tuntunut kukaan muu lähtevän. Bemoon pääsi sentää sisälle istumaan.

Tuli pakottava kiinnostus nähdä isompi kaupunki (alun perin oli tarkoitus skipata tämä paikka), kun Medan kaikessa hirvityksessään jäi reilun tunnin visiitiksi. Tämä ei ole lähellekkään yhtä luotaan työntävä kuin Medan oli, mutten täällä todellakaan toista yötä ole. Ihan mukava marketti ja siinä se melkein onkin. Englanninkielistä kirjakauppaa ei paikasta löydy, joten taitaa mennä viimeinen viikko uudelleen lukemisten merkeissä. Sen sijaan täältä löytyy tähän mennessä törmäämistäni paikoista likaisin biitsi. Kuinka vaikea sitä olisi siivota edes joskus? Ilmeisesti liian vaikeaa. Niin joo ja majoitus on yli 2x kalliimpaa kuin toiseksi kallein tähän mennessä, kun täältä löydy edes mitään matkailijoille suunnattuja paikkoja vaan jossain hotellissa tätäkin kirjoitan. Huomenna sitten toiseksi viimeinen siirtyminen Sumatralla 20km pohjoiseen meren rannalle (toivottavasti siistimmälle biitsille) viettämään viimeistä viikkoa, josta sitten lauantaina lentokentälle ja Malesiaan. Ei hajuakaan löytyykö sieltä nettiä jollei niin Sumatra kuittaa ja jotain yhteenvetoa tulee sitten Kuala Lumpurista.

Paluu kuumuuteen

Tuossa Danau Toban, Bukittinggin ja Haraun laakson aikana ehti jo tottua liiaksi mukaviin karvan alle 30 lämpötiloihin, kun nyt on tuntuu tukahduttavan kuumalta, kun Danau Maninjaulla on normaali tropiikin lämpö ja aurinko paistaa täydeltä. Pistää myös mietityttämään huomiseksi suunnittelemani Maninjaun ympäriajon kannalta. Vaihtuuko viime hetkellä polkupyörä moottori käyttöiseen? Huomisen murheita nämä.

Päivitystä edelliseen eli jäi se vuori valloittamatta ja matka jatkui Haraun laakson todella näyttäviin maisemiin. Paikasta tuli heti alkuun mieleen Yosemiten kansallispuisto. Toki kasvillisuus on hieman erilaista, lämpöäkin taisi olla vähän enemmän kuin viime joulukuussa, mutta samantyylinen laakso tämäkin (ehkä 1/3 mittakaavassa). Muita turisteja ei paikalla pahemmin nähty, kun paikassa on yksi guesthouse ja siellä ensimmäisenä yönä 4 muuta matkailijaa, toisena 2 ja viimeisenä pääsi olemaan ainoa vieras. Siinä sitä kierrellä vesiputouksia ja laaksoa muutenkin.

Nyt takaisin järven rannalla. Vesi on lämpimämpää ja maisematkin näyttävämmät kuin Toballa, mutta jotain tästä puuttuu, eikä paikka ainakaan ihan alkuun vaikuta lähellekkään yhtä miellyttävältä. Saa nyt nähdä kauanko täällä viihtyy, mutta täältä sitten jo meren rannalle(ehkä Padangin kautta) odottelemaan ensi viikon lauantain lentoa takaisin Kuala Lumpuriin ja sieltä seuraavana päivänä Ausseihin.

-Arto, Maninjau, Sumatra, Indonesia

Tulivuorenvalloitusta (tai sen yrittämistä)

Bukittinggissa oli tarkoitukseni tehdä yksi asia eli kiivetä tuossa vieressä olevan tulivuoren Gunung Merapin huipulle. Suunnitelmat näyttää kuitenkin kaatuvan, kun tänään on jo toinen päivä tai oikeastaan ilta, kun rupesi satamaan ja homma on no-go. Päivällä ilma näytti vielä niin hyvältä. Katsotaan nyt jos vielä paranisi, kun lähtö olisi 23.00, yön yli kiipeämistä ja auringon noustessa huipulla. Huomenna vielä katsellaan josko onnistuisi, mutta maanantaina lähden tästä kylästä eteenpäin, kun ei täällä oikeen mitään mielenkiintoista muuten ole ja aamuherätys joskus aikaisin rukouskutsujen raiatessa. Seuraavana suuntana itä ja Harau laakso, jossa pitäisi ihailla muutama päivä maisemia ennen siirtymistä seuraavan järven rannalle lepäilemään.

Nyt ollaan muuten ensimmäistä kertaa päiväntasaajan eteläpuolella, vaikkakin vain asteen osia ja vesikin pyörii väärään suuntaan (en ole tosin varmistanut tätä empiirisillä kokeilla, mutta hoidetaampa sekin ensi kertaan mennessä).

-Arto, Bukittinggi, Sumatra, Indonesia

Johan on kalenterikin näköjään kääntynyt syyskuun puolelle ja aika pistää lämmintä päälle. Siis ainakin huomiselle kepeälle 15h bussimatkalle Parapatista Bukitinggille. Nyt on varattu meinaan viimeisen päälle luksusbussi, että toi aika menisi edes hieman tuskattomasti. Lake Tobaa ei voi olla ylistämättä vielä hieman lisää. Rentoa meininkiä, mukavia ihmisiä, ei mitään kiirettä minnekkään, näyttäviä maisemia ja kahtena päivänä tästä reilusta viikosta on tullut oikein skootteri vuokrattua, kun ei täältä ole mitään tarvetta lähteä mihinkään huhkimaan. Ajattelin alkuun, jos täällä olisi jotain 5 päivää. Huomenna oleva lähtö on 9 päivää paikalle aapumisen jälkeen. Menee heti Laosin Don Detin perään toiseksi rentouttavimmaksi paikaksi tällä pallolla. Saa nähdä mitä seuraavat kaksi viikkoa tuo tullessaan etelä-Sumatralla, mutta ainakin sinne lähdetään täysin rentoutuneena.

Pitää pistää myös pieni mainos ja suositus Liberta Homestaysta. Aivan loistava henkilökunta, mukavan rentoa musisointia iltaisin, huoneet on siistejä ja hinnatkin kohdillaan. Oma majani kustantaa 40k päivältä eli karvan alle 3€. Lisäksi paikan omistaja Mr. Moon tietää kaiken tai jossei tiedä jotain asiaa Sumatralta niin sitä ei tarvitsekkaan tietää. Hyviä vinkkejä tullut etelä-Sumatralle.