Sipalay

Vihdoin on päässyt kaikesta hälinästä eroon ja saanut jo pari päivää rauhoituttua Sipalayn Sugar Beachin rantaparatiisissa. Valkoista hiekkaa, vesi ei yllättäen ollutkaan turkoosia, vaikka edessä olevalla rannalla on hiekkapohja (saa nähdä joutuuko odottamaan Malesiaan asti tuon väristä merta), ei isoja rakennuksia, pieni kylä jonkun matkan päässä, ei liikaa muuta porukkaa, huonot snorklailuvedet (ainakin uinti ja kävelymatkojen päässä, kuulemma veneellä pääsisi paremille seuduille) ja paremmat sukellusvedet. Tänään sitten pääsi vihdoin veden alle ja on tätä odotettukkin taas vuosi. Tuli tuossa vilkuiltua logikirjasta, että 16.1. oli viimeiset Nusa Lembonganin sukellukset ja mikäs päivä se olikaan eilen, kun pääsi pinnan alle. Pieniä päivittäisiä sadekuuroa lukuunottamatta täällä on ollut erittäin viihtyisät ilmat. Kämppikseksi osui vielä mukavasti käyttäytyvä (ei metelöi öisin) n. 20cm gekko, joka on pitänyt varsin hyvin kutsumattomat vieraat (hyttyset ja muut lentävät ja ryömivät pikkumulkut) loitolla ja joita sen hyvässä kunnossa olevasta keskivartalosta päätellen on ollut sisään pyrkimässä useampiakin.

Niin ja puhelin sanoi sopimuksensa irti. Kesti yhden todella kostean sateisen illan/yön ja seuraavan päivän hikisen bussimatkan, mutta sen jälkeen päätti, että liika on liikaa ja lopetti yhteistyön. Seuraavan kerran törmään kaupunkiin (mahdollisuus korjata puhelin, jos mahdollista tai sitten ostaa halvin kalikka matkaan) todennäköisesti ehkä pari viikon päästä, joten siihen asti lienen tavoitettamattomissa (sähköpostia toki voi lähettää ja koitan ehkä kerran parissa päivässä päästä aina netin ääreen).

Eiköhän näissä maisemissa kulu vielä jonkin aikaa ja seuraavana tuossa rannikolla tulee Apo-saari vastaan, joten eiköhän se ole luonnollinen seuraava kohde. Niin ja latasin ekan nipun kuviakin matkasta.

Laitetaan taas loppuun varoitus, että kirjoitan tähän lyhyesti sukelluksista, enkä mistään muusta. Eka sukellus oli Turtle Head Point, joka oli sellainen 5-26m syvä rinne (tai jatkui syvmmällekkin, muttei siellä enää mitään vaikuttanut olevan), jossa korallia tylsän vähän, eikä muutenkaan mitenkään erikoinen sukellus, mutta oikeastaan täydellisen ”tylsä” hakea tuntuma takaisin tähän touhuun ja kyllä se sukelluksen kohokohta 2,5m makrilli kuitenkin oli niin hieno näky (luulin alkuun harmaahaiksi, mutta mistä sitä niin nopeasti liikkuvasta n. 10m päässä käyneestä vikkelään liikkuneesta vonkaleesta arvasi ja noista uusista kuvista taitaa näkyä yhdessä sen pyrstö, jos näkyy. Toinen sukellus oli sitten todella matalalla olleessa hylyssä (Juliens wreck) ja max syvyydet oli vain 6m. Tästä johtuen erittäin valoisasti sujui siellä reilusti päälle tunti ja tuli kuvattua vähän videotakin (saatan sitten jossain vaiheessa, jos pääsen nopeiden tai ilmaisten nettiyhteyksien päähän ladata näistä parhaita youtubeen, mutta nyt tulee vain kuvia) ja pakolliset tuhat ja yksi kuvaa leijonakalasta (teidän hermojen säästämiseksi latasin vain yhden ja se toinen on tuolta ekalta sukellukselta). Laitan jatkossakin sukelluskuvauksia aina tänne blogien loppuun, jos on pinnan alla tullut käytyä, ettei niistä kiinnostumattomien, mutta muuten reissusta kiinnostuneiden tarvitse lukea joka väliin tungettua sukellusjuttua. Ja pitääkin tästä lähteä veneelle.

-Arto, Sipalay, Filippiinit